17.11.15

SM tuomarointia


Ensimmäiset cosplayn SM-kilpailut ovat ohitse ja olen hirmu tyytyväinen mitä viikonloppuna näin ja koin. Ensimmäisen kerran kun kuulin SM-kisoista olin melko skeptinen, koska arvokisoja suhteessa harrastajien määrään Suomessa alkaa olla melko paljon: on NCC, Euro Cosplay, WCS, nyt tulevana talvena ECG ja tänä syksynä sitten vielä Suomen mestaruus kisat, jonka voittaja kaappaa NCC matkan lisäksi myös World Cosplay Masters kisaan paikan. Ensimmäinen ajatus itsellä oli että "Meillähän loppuu harrastajat kohta kesken!" Pohdiskeltuani SMeitä pidemmälle edellä mainittu fiilis oli kuitenkin ihan pöljä! Jokainen uusi kilpailu kannattaa enemmin ottaa vastaan asenteella, että se luo enemmän mahdollisuuksia ja näin harrastus kasvaa ja kehittyy. Epäilijänä saan mennä nurkkaan häpeämään, koska viikonloppu oli kerrassaan upea kokemus.

Seikka johon olin erityisen tyytyväinen kilpailussa oli tarkan pisteytystaulukon olemassaolo! Olen aina ollut vähän turhautunut, ettei yhdessäkään suomalaisessa cossi-kilpailussa ole tarkkaa pisteytystaulukkoa/systeemiä millä kisaajat arvioidaan. Yleensä on painotus kuinka paljon esitys/puku vaikuttaa, mutta ei mistä pisteet tarkalleen tulevat. Yleisesti luotan siihen, että kilpailuissa tuomaristo tietää mitä tekee ja he tietävät mikä on hyvää cosplayta, mutta silti julkisen pistetaulukon olemassa olo tekee mielestäni kilpailusta reilumpaa ja selkeämpää niin tuomareille kuin kisaajille.

TV todellakin lisää kiloja, hyh : D
Jos joku ei ole vilkaisut vielä miten arvioimme kisaajia niin voitte tarkastaa sen täältä. Annoimme pisteet tarkkaan kyseisen ohjeistuksen mukaan. Toki kriteeristössä on ehkä vielä joitain kohtia, jotka kaipaisivat mielestäni tarkennusta ja muutoksia, mutta noin pääosin olin mielissäni annetuista ohjeista.

Puvun arvioiminen on yleensä ollut mielestäni helpompaa, mutta esitykset ovat aina olleet hankalampia. Kriteerejä lukiessa voi kyseenalalaistaa, että miten sen nyt voi sanoa milloin esitys sopii hahmolle tai miten voi määritellä onko esitys vaikuttava? Esimerkiksi voiko esityksestä tehdä humoristisen, jos sarja ei sitä ole? Voiko esitys olla vaikuttava, jos esitys ei tursua isoista lavasteefekteistä ja ledeistä puvuissa? Ovatko tanssillinen esitys, taistelu esitys ja puhtaasti eläytymispohjainen esitys missään määrin vertailukelpoisia? Ei ole oikeaa ja väärää tapaa tehdä cosplay-esityksiä ja siinä onkin tuomaroinnin vaikeus. Esityksen osalta cosplay-kisassa ei ehkä ole kyse esitysten vertailukelpoisuudesta, vaan siitä kuka hallitsee oman esitystyylinsä parhaiten, kuka viihdyttää kyseistä yleisöä ja tuomaristoa parhaiten. Ei ole väliä mitä lavalla tekee, kunhan sen tekee hyvin.

Itse olen todella onnellinen, että olen cosplay-esityksissä kokeillut monia asioista kuten liftien tekoa, näyttelemistä, tanssimista, lipsynkkiä, laulamista ja lavasteiden kanssa leikkimistä, sekä erinlaisia teemoja esityksissä. Mitä enemmän olen itse kokeillut erilaisia asioita niin tietenkin tällöin on helpompi tuomaroida, koska on minulla hajua siitä mitä erinlaiset esitykset vaativat esiintyjältä. Vaikka tuomaroinnissa on aina sitä omaa tulkintaa niin se, että tuomariston koostaa ihmisistä jotka ovat kokeilleet paljon eri asioita, tai ihmisistä jotka ovat eri alojen asiantuntijoita, tekee lopputuloksesta tasapainoisemman. SM-kisoissa oli hyvä, että meillä oli Kaisan kanssa vahvistuksena Lupin, koska hänellä on eri kokemukset ja näkemykset asioista kuin meillä. 

Jos kertoilen myös muusta kuin kisaajien suoritusten arvioinnista niin oli mahtavaa nähdä millainen asenne ihmisillä oli kilpailussa ja millaisella intohimolla kaikki olivat suhtautuneet tekeleisiinsä. Kisaajat vahvistivat sitä tuntemusta mitä koin summitin jälkeen ja palauttivat sitä alkuperäistä fiilistä miksi joskus sekaannuin cosplayhin. Itselle ehdottomasti paras tunne cosplaysta tulee silloin, kun nautin hahmosta ja kun hahmossa on mielyttävä olla, joka itsellä edellyttää, että puku on tehty hyvin ja siististi. Olen huomannut, että minulla ei vaikuta fiilikseen kuinka iso tai monimutkainen asu on kunhan pidän miltä näytän hahmossa ja olen tyytyväinen asuun. Kilpailussa oli ihana nähdä harrastajia, jotka esittelivät asujaan ylpeydellä "Katso mitä minä ja me osataan! Katsokaa kuinka kekseliäästi olen tehnyt nämä ja nämä asiat." Oli upeaa nähdä kuinka ihmiset esittelivät asuja ylpeydellä, eivät häpeilleet sitä ja unohtivat sen kuuluisan perisuomalaisen itsensä vähättelyn. 

Jos päivästä jäi jotain negaa käteen, niin se on paikka ja kiire. Glorian lava oli tosi soma ja sinällään jees, mutta noin yleisesti tilat olivat ahtaat ja huonosti valaistut. Kiire oli myös aika kuumottava, mutta ymmärrettävä TV lähetyksen vuoksi. 


Kisapäivän jälkeen juonimme uuden WCS-tiimin kanssa heidän tulevaa koitostaan kesällä. Ruoka oli namnam ja oli ihana istahtaa lörpöttelemään kiireisen päivän jälkeen. Kokonaisuutena SM-kisat olivat itselle kultaa ja odotan jo innolla millainen ensivuodesta tulee.  En saanut yhtään kuvaa uudesta puvustani eli yritän varmaan ottaa lähiaikoina studiokuvan kaltaisia otoksia todisteeksi kostyymistä. Tosin huomasin pukeneeni muutaman osan väärin päälle kaikessa kiireessä joten ei yhtään haittaa : D Seuraavan kerran suuntaan Frostbiteen conittelemaan ja sitä odotellessa valmistelen Zukon ja Sayurin asuja.

Kiitos vielä hirmuisesti kaikille viikonlopusta! 
Heihei


7.11.15

Regina WIP


Uudet tuulet puhaltavat ja uusi Atelier cosplay on melkein valmis! Syksyn aikana inspiraatiota ei juurikaan ole ollut blogin kirjoitteluun, mutta sen sijaan aikaa on kulunut hurjasti pukujen väsäilyyn. Cosplayn SM-kisat ovat ihan nurkan takana ja minulla on ilo ja kunnia toimia ryhmäsarjassa tuomarina. Tätä tilaisuutta varten olen yrittänyt saada aikaan uutta pukua. Luvassa pääosin kuvaspämmiä Reginan osalta ja vähän tekstiä : 3

Regina Curtis - Atelier Ayesha 


Puvun haasteeksi osoittautui useamman erisävyisen nahkan metsästys. Olen syksyllä kierrellyt kirppiksiä toivoen, että ihmiset olisivat heittäneet nahkarotsejaan pois useassa eri sävyssä. Rune Factoryn Jussin jälkeen en ole osannut oikein enää hyväksyä tekonahkaa, koska se vaan näyttää kököltä, mutta paremman puutteessa menettelee.

Olen sitten viimeksi värjännyt peruukkia 5-vuotta sitten ja täytyy todeta, ettei ole ollut ikävä. Peruukin värjäys on niin sotkuista ja hidasta hommaa, että sitä tahtoo välttää kaikin keinoin. Reginan kaltaista pitkää kiharaa liukuvärjättyä peruukkia ei kuitenkaan juuri oikeanlaisena löytynyt, joten piti turvautua lääräämään copickien kanssa.


 Koin kirjomisesta vieroitusoireita Summitin jälkeen! Eiku...




 Puvun teossa koin valaistumisen, ymmärtäessäni miten hanskoista saa istuvat.

Huovuttamista Jussin lampaanvillajämistä.
 

 Selkä kiitti epäerkonomisesta työasennosta töpötystuputus illan jälkeen. Voi pojat!


Jussin villanjämistä huovuttelin myös ympäri pukua pienoisia huopapalloja ja värjäsin kangasväreillä. Ensin meinasin idioottimaisuuksissani mennä ostamaan 5 eri sävyistä huopaa kunnes hoksasin, että valkoiseen villaan tarttuu ihan hyvin kaikki kangasvärit, joita omistan useissa eri sävyissä. Huopapallot ovat niin kawaii, että niitä tekee mieli pyöritellä ajan kuluksi.



Tekonahka ei vain näytä hyvältä ja sitä katsellessa tulee paha mieli, uguu. Jahka kirpparit tarjoavat oikeaa sävyä, nämä lerpakkeet vaihdetaan oikeaan nahka päällysteeseen.


Onneksi Kaiska lahjoitti omaa hirven nahkaansa, että sain puolet puvun osista oikealla nahalla ja puolet keinonahalla. Kaiken kaikkiaan hahmolla on viisi laukkua tai pussukkaa vyötäisillä. Olen Kaiskalle monesti todennut olevani kateellinen, koska hänen puvuissaan on aina pussukoita, joihin voi mahduttaa tavaraa. Nyt sain vihdoin oman pussukkanyssykkä puvun.

Vielä on tehtävää, mutta niin on aikaakin. Hahmon proppia en sentään ajatellut SMeihin väsätä, mutta ensikesänä sen paskartelemiselle aikaa voisi raivata. Tsemppiä kaikille SM-tyypeille, nähdään Helsingissä!

Heihei