24.1.15

Carmen aka WCS-pressipuku


Niin joo, no ehkä tästäkin puvusta voisi jakaa WIP-kuvia ja ulista työprosessista jotakin. Kokonaisuutena olen ihan rakastunut tähän pukuun. Se oli Yukissa mukava päällä ja tykkään hahmon designistä hirmuisesti :3 Muutamia parannuksia ennen summittia pitää tehdä, mutta onneksi aikaa on.


Kukkien ebay metsästyksestä ei tullut yhtään mitään, joten päädyin muovailemaan ne lopulta omin kätösin. Leikkelin terälehdet vanhoista WCS-karsintojen lavasteiden terälehdistä, liukuvärjäsin lehdet käsin ja muovailin cernitistä heteet sun muut detailit. Vähän jäi harmittamaan, että itse hatun jouduin tekemään villakankaasta, koska mistään ei löytynyt harmaata huopaa. Huovan katoaminen kaupasta oli sinällään huvittavaa sillä luulisi, että joulun alla jos milloin sitä olisi ollut tarjolla. Hatun reunat ja kasaan kursiminen hoitui pykäpistoilla. Pykäpistot jättekivoja ^.^


Kuten ensimmäisestä sailor-yläosan kuvasta näkyy, päätin tehdä pukua ilman että vilkaisin reffikuvaa... Voi sitä kiroamisen määrää, kun kauniiisti näperretty kaulus piti purkaa ja aloittaa alusta. Nyyhkytän vieläkin, kun tuntuu että ilman purkamista kaulus olisi paljon siistimipi, mutta ei auta ulista. Ensi kerralla: TUIJOTA REFFIKUVAA KOKO AJAN! Vittumaisin ja työläin asia yläosan työstämisessä oli kauluksen kanttinauhan kavennus.


Olisin halunnut tehdä huivin kaulalla kiiltävästä matskusta, mutta kun oikeaa sävyä ei ollut tarjolla niin turvauduttiin sitten toisenlaisiin menetelmiin.


Karvahärdelli lanteilla oli ebaysta tilattu muotihömppäkarvakaulus, johon vain lisäsin nepparit. Samoin häntä oli ebaystä tilattu. Oikean mallista ja kokoista vyönsolkea etsin hikihatussa kunnes haistatin metsästykselle paskat ja päätin muovailla soljet cernitistä. Reffikuvasta saattaa huomata että hameesta puuttuu, jotain... Ruukku. Summittiin mennessä kerkeän tekemään puuttuvan ruukun joka roikkuu Carmenin persauksessa ja kiristämään hametta, koska se tuntui jatkuvasti putoavan päältä Yukissa. 

Shoe-coverit ovat inhokkiosani joka puvussa ja kammoksuin näidenkin jalkineiden aloittamista. Ihme kyllä, jalkineista tulikin juuri sellaiset kuin piti! Ne olivat sen lisäksi mukavat jalassa, eivät valuneet, kiristäneet tai puristaneet. Purjerenkaiden kiinnityksessä saattoi lennellä sammakoita suusta, mutta noin muuten covereiden työstö onnistui pelottavan mutkattomasti.


Heihei


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti