29.12.15

RullaRöllötyksiä vuodelta 2015


Tehdyt puvut

Omaksi lemppariksi tämän vuoden puvuista nousi kaappicossi Poison ja Sayuri.




Momoi - Kuroko no Basket, Yukicon  
Carmen - Rune factoror 3, Yukicon, Vectorama, World Cosplay Summit
Nanami - Bokura ga ita, Desucon Frostbite
Yoko - Mimicon, World Cosplay Summit
Poison - Street Fighter,  Animecon, World Cosplay Summit
Wilbell vol Erslied - Atelier Escha and Logy, World Cosplay Summit
Asa - Shuffle!, Tracon
Regina Curtis - Atelier Ayesha, Cosplayn SM
Sayuri - Kanon 

Siistein coni


On varmaan aika selvää pässinlihaa, että se oli World Cosplay Summit! Ei kahdenviikon conimatkaa 38C helteessä koeta jokavuosi! Toitotan kaikille edelleen, että matkalle pääsemiseen nähty vaiva oli todellakin sen arvoista!

Vuoden tunteikkain kilpailu


Desucon Frostbiten esityskilpailu oli minulle ikimuistoinen. En ole itkijä tyyppiä, mutta Sibben bäkkärillä vollotin kuin viimeistä päivää ennen esitystä. Kyseinen esitys oli ikäänkuin minun ja esiintymiskaverini Hannun joutsenlaulu yhteisille OF projekteille. Monelle muulle Bokuran esitys oli yksi muiden joukossa, mutta itselleni se on yksi kultaisimpia muistoja cosplay-lavoilta ja takuulla bäkkäri muistoista kultaisin.


Paras tuomarointi kokemus


Minulla on uskoa itseeni mutten tiennyt että sitä on myös muilla, sillä pääsin vuoden aikana tuomaroimaan monessa eri kilpailussa. Ehdottomasti mukavin tuomarointikokemus oli kuitenkin Cosplayn SM kisat loppuvuodesta. Kolmen koplana oli helppo keskustella kisaajista, kaikki saivat äänensä kuuluviin ja päivä oli kokonaisuutena tuomarin tehtävissä mukava. Kisan jälkeen meillä oli runsaasti aikaa antaa osaanottajille palautetta ja osa heistä tuntui saavan siitä myös jotain irti. Ja olihan se nyt jännää päästä telkkariin muutamiksi minuuteiksi!


Photoshoottien paras otos


Tämä vuonna varsinaisia shootteja ei pidetty Sami-chanin kanssa kuin kolme chipaletta, joista Kanonin shootti kuvat ovat paraikaa kuvakäsittelyvaiheessa. Vaihtoehtoja ei siis paljoa ole, mutta Yokon studiomaiset tissikuvat, jotka päätyivät myös coscardeihin, olivat omia suosikkejani.

Mikä vuoden aikana on muuttunut?

Vuoden alussa OF hallitus muutti muotoaan ja pj:n rooli siirtyi minulta pois sitten 4-vuoden jälkeen. Noin muutenkin roolini yhdityksen leivissä on ollu hyvin pieni ja olen ohjannut vain yhden projektin kuluneen vuoden aikana. Vuosi off OFista, jos näin voi sanoa, on tehnyt hyvää sillä neljännen pj kaudella olin jo täysin rutinoitunut touhuun. Rutinoituminen voi olla jees, mutta silloin sitä pysyy tutussa ja turvallisessa, ei osaa, uskalla tai jaksa kokeilla uutta ja kehitys pysähtyy.  On ollut mielenkiintoista seurata toisten touhuja vuoden mittaan: miten eri tavoin asioista voi toteuttaa ja millaisia esityksiä muut OFfilaiset ovat tehneet.

Yleisesti asenne cosplayhin on muuttunut sitten WCS matkan: omasta mielestäni parempaan suuntaan. Harrastuksen alkuaikoina suhtauduin cosplayhin kuin kilpaurheiluun. Tämä asenne on vuosivuodelta muuttunut ja olen oppinut päästämään irti kilpaurheilu- asennemallista. WCS matka oli lopullinen ravistus irti tästä ja tuleviin projekteihin olen osannut suhtautua niin paljon rennommin. Tuntuu, että ehkä vähän liiankin rennosti.

Lupauksia tulevalle vuodelle?

Ensinnäkin pidän hauskaa! WCS vuoden jälkeen aion vain ottaa rennosti ja nauttia cosplayn iloista! Tulen varmasti kisaamaan, esiintymään, tekemään paljon pukuja vuonna 2016, mutta ihan eri fiiliksin kuin viime vuonna. Eritoen Zukon ja Kanonin Sayurin työstäminen syksyn mittaan on ollut älyttömän stressitöntä ja letkeää, joten tämä meno jatkukoot.

Toiseksi haluan pitää enemmän photoshootteja vuonna 2016! Tänä vuonna shoottailut jäivät aivan liian vähiin ja ensi vuonna aion ylityöllistää kuvaajaamme, hohoo.

Kolmanneksi tarkoituksena olisi uusia edes yksi vanha puku. Minulla on monia pukuja, joissa on korjailtavaa, eli miksikäpä osia ei uusisi? Mietintämyssyssä on ollut WCS Jussin aka Micahin asu, Roronan asu ja Lentoemu Yokon puku.

Katse tulevaan!

Vuosi on ollut ihan mieletön! Upeita kisakokemuksia, lavakokemuksia, paljon uusia ihmisiä (kiitos WCS), upeita pukuja ja coneja. Hyvillä mielin voin siirtyä vuoteen 2016!

Kiitos kuluneesta vuodesta 2015 kaikille! 



17.11.15

SM tuomarointia


Ensimmäiset cosplayn SM-kilpailut ovat ohitse ja olen hirmu tyytyväinen mitä viikonloppuna näin ja koin. Ensimmäisen kerran kun kuulin SM-kisoista olin melko skeptinen, koska arvokisoja suhteessa harrastajien määrään Suomessa alkaa olla melko paljon: on NCC, Euro Cosplay, WCS, nyt tulevana talvena ECG ja tänä syksynä sitten vielä Suomen mestaruus kisat, jonka voittaja kaappaa NCC matkan lisäksi myös World Cosplay Masters kisaan paikan. Ensimmäinen ajatus itsellä oli että "Meillähän loppuu harrastajat kohta kesken!" Pohdiskeltuani SMeitä pidemmälle edellä mainittu fiilis oli kuitenkin ihan pöljä! Jokainen uusi kilpailu kannattaa enemmin ottaa vastaan asenteella, että se luo enemmän mahdollisuuksia ja näin harrastus kasvaa ja kehittyy. Epäilijänä saan mennä nurkkaan häpeämään, koska viikonloppu oli kerrassaan upea kokemus.

Seikka johon olin erityisen tyytyväinen kilpailussa oli tarkan pisteytystaulukon olemassaolo! Olen aina ollut vähän turhautunut, ettei yhdessäkään suomalaisessa cossi-kilpailussa ole tarkkaa pisteytystaulukkoa/systeemiä millä kisaajat arvioidaan. Yleensä on painotus kuinka paljon esitys/puku vaikuttaa, mutta ei mistä pisteet tarkalleen tulevat. Yleisesti luotan siihen, että kilpailuissa tuomaristo tietää mitä tekee ja he tietävät mikä on hyvää cosplayta, mutta silti julkisen pistetaulukon olemassa olo tekee mielestäni kilpailusta reilumpaa ja selkeämpää niin tuomareille kuin kisaajille.

TV todellakin lisää kiloja, hyh : D
Jos joku ei ole vilkaisut vielä miten arvioimme kisaajia niin voitte tarkastaa sen täältä. Annoimme pisteet tarkkaan kyseisen ohjeistuksen mukaan. Toki kriteeristössä on ehkä vielä joitain kohtia, jotka kaipaisivat mielestäni tarkennusta ja muutoksia, mutta noin pääosin olin mielissäni annetuista ohjeista.

Puvun arvioiminen on yleensä ollut mielestäni helpompaa, mutta esitykset ovat aina olleet hankalampia. Kriteerejä lukiessa voi kyseenalalaistaa, että miten sen nyt voi sanoa milloin esitys sopii hahmolle tai miten voi määritellä onko esitys vaikuttava? Esimerkiksi voiko esityksestä tehdä humoristisen, jos sarja ei sitä ole? Voiko esitys olla vaikuttava, jos esitys ei tursua isoista lavasteefekteistä ja ledeistä puvuissa? Ovatko tanssillinen esitys, taistelu esitys ja puhtaasti eläytymispohjainen esitys missään määrin vertailukelpoisia? Ei ole oikeaa ja väärää tapaa tehdä cosplay-esityksiä ja siinä onkin tuomaroinnin vaikeus. Esityksen osalta cosplay-kisassa ei ehkä ole kyse esitysten vertailukelpoisuudesta, vaan siitä kuka hallitsee oman esitystyylinsä parhaiten, kuka viihdyttää kyseistä yleisöä ja tuomaristoa parhaiten. Ei ole väliä mitä lavalla tekee, kunhan sen tekee hyvin.

Itse olen todella onnellinen, että olen cosplay-esityksissä kokeillut monia asioista kuten liftien tekoa, näyttelemistä, tanssimista, lipsynkkiä, laulamista ja lavasteiden kanssa leikkimistä, sekä erinlaisia teemoja esityksissä. Mitä enemmän olen itse kokeillut erilaisia asioita niin tietenkin tällöin on helpompi tuomaroida, koska on minulla hajua siitä mitä erinlaiset esitykset vaativat esiintyjältä. Vaikka tuomaroinnissa on aina sitä omaa tulkintaa niin se, että tuomariston koostaa ihmisistä jotka ovat kokeilleet paljon eri asioita, tai ihmisistä jotka ovat eri alojen asiantuntijoita, tekee lopputuloksesta tasapainoisemman. SM-kisoissa oli hyvä, että meillä oli Kaisan kanssa vahvistuksena Lupin, koska hänellä on eri kokemukset ja näkemykset asioista kuin meillä. 

Jos kertoilen myös muusta kuin kisaajien suoritusten arvioinnista niin oli mahtavaa nähdä millainen asenne ihmisillä oli kilpailussa ja millaisella intohimolla kaikki olivat suhtautuneet tekeleisiinsä. Kisaajat vahvistivat sitä tuntemusta mitä koin summitin jälkeen ja palauttivat sitä alkuperäistä fiilistä miksi joskus sekaannuin cosplayhin. Itselle ehdottomasti paras tunne cosplaysta tulee silloin, kun nautin hahmosta ja kun hahmossa on mielyttävä olla, joka itsellä edellyttää, että puku on tehty hyvin ja siististi. Olen huomannut, että minulla ei vaikuta fiilikseen kuinka iso tai monimutkainen asu on kunhan pidän miltä näytän hahmossa ja olen tyytyväinen asuun. Kilpailussa oli ihana nähdä harrastajia, jotka esittelivät asujaan ylpeydellä "Katso mitä minä ja me osataan! Katsokaa kuinka kekseliäästi olen tehnyt nämä ja nämä asiat." Oli upeaa nähdä kuinka ihmiset esittelivät asuja ylpeydellä, eivät häpeilleet sitä ja unohtivat sen kuuluisan perisuomalaisen itsensä vähättelyn. 

Jos päivästä jäi jotain negaa käteen, niin se on paikka ja kiire. Glorian lava oli tosi soma ja sinällään jees, mutta noin yleisesti tilat olivat ahtaat ja huonosti valaistut. Kiire oli myös aika kuumottava, mutta ymmärrettävä TV lähetyksen vuoksi. 


Kisapäivän jälkeen juonimme uuden WCS-tiimin kanssa heidän tulevaa koitostaan kesällä. Ruoka oli namnam ja oli ihana istahtaa lörpöttelemään kiireisen päivän jälkeen. Kokonaisuutena SM-kisat olivat itselle kultaa ja odotan jo innolla millainen ensivuodesta tulee.  En saanut yhtään kuvaa uudesta puvustani eli yritän varmaan ottaa lähiaikoina studiokuvan kaltaisia otoksia todisteeksi kostyymistä. Tosin huomasin pukeneeni muutaman osan väärin päälle kaikessa kiireessä joten ei yhtään haittaa : D Seuraavan kerran suuntaan Frostbiteen conittelemaan ja sitä odotellessa valmistelen Zukon ja Sayurin asuja.

Kiitos vielä hirmuisesti kaikille viikonlopusta! 
Heihei


7.11.15

Regina WIP


Uudet tuulet puhaltavat ja uusi Atelier cosplay on melkein valmis! Syksyn aikana inspiraatiota ei juurikaan ole ollut blogin kirjoitteluun, mutta sen sijaan aikaa on kulunut hurjasti pukujen väsäilyyn. Cosplayn SM-kisat ovat ihan nurkan takana ja minulla on ilo ja kunnia toimia ryhmäsarjassa tuomarina. Tätä tilaisuutta varten olen yrittänyt saada aikaan uutta pukua. Luvassa pääosin kuvaspämmiä Reginan osalta ja vähän tekstiä : 3

Regina Curtis - Atelier Ayesha 


Puvun haasteeksi osoittautui useamman erisävyisen nahkan metsästys. Olen syksyllä kierrellyt kirppiksiä toivoen, että ihmiset olisivat heittäneet nahkarotsejaan pois useassa eri sävyssä. Rune Factoryn Jussin jälkeen en ole osannut oikein enää hyväksyä tekonahkaa, koska se vaan näyttää kököltä, mutta paremman puutteessa menettelee.

Olen sitten viimeksi värjännyt peruukkia 5-vuotta sitten ja täytyy todeta, ettei ole ollut ikävä. Peruukin värjäys on niin sotkuista ja hidasta hommaa, että sitä tahtoo välttää kaikin keinoin. Reginan kaltaista pitkää kiharaa liukuvärjättyä peruukkia ei kuitenkaan juuri oikeanlaisena löytynyt, joten piti turvautua lääräämään copickien kanssa.


 Koin kirjomisesta vieroitusoireita Summitin jälkeen! Eiku...




 Puvun teossa koin valaistumisen, ymmärtäessäni miten hanskoista saa istuvat.

Huovuttamista Jussin lampaanvillajämistä.
 

 Selkä kiitti epäerkonomisesta työasennosta töpötystuputus illan jälkeen. Voi pojat!


Jussin villanjämistä huovuttelin myös ympäri pukua pienoisia huopapalloja ja värjäsin kangasväreillä. Ensin meinasin idioottimaisuuksissani mennä ostamaan 5 eri sävyistä huopaa kunnes hoksasin, että valkoiseen villaan tarttuu ihan hyvin kaikki kangasvärit, joita omistan useissa eri sävyissä. Huopapallot ovat niin kawaii, että niitä tekee mieli pyöritellä ajan kuluksi.



Tekonahka ei vain näytä hyvältä ja sitä katsellessa tulee paha mieli, uguu. Jahka kirpparit tarjoavat oikeaa sävyä, nämä lerpakkeet vaihdetaan oikeaan nahka päällysteeseen.


Onneksi Kaiska lahjoitti omaa hirven nahkaansa, että sain puolet puvun osista oikealla nahalla ja puolet keinonahalla. Kaiken kaikkiaan hahmolla on viisi laukkua tai pussukkaa vyötäisillä. Olen Kaiskalle monesti todennut olevani kateellinen, koska hänen puvuissaan on aina pussukoita, joihin voi mahduttaa tavaraa. Nyt sain vihdoin oman pussukkanyssykkä puvun.

Vielä on tehtävää, mutta niin on aikaakin. Hahmon proppia en sentään ajatellut SMeihin väsätä, mutta ensikesänä sen paskartelemiselle aikaa voisi raivata. Tsemppiä kaikille SM-tyypeille, nähdään Helsingissä!

Heihei

7.9.15

Tracon pläjäys


Tämä oli itselleni seitsemäs Tracon, mutta ensimmäinen cosplay-kilpailu vapaa! fiilis oli kyllä aivan erillainen, kun bäkkärillä ei ollutkaan kilpailijana vaan tuomarina. Ehkä seuraavana pitää totutella ajatukseen, että osallistuisi a) uudestaan WCS-karsintaan b) uudestaan esityskisoihin c) NCC-karsintaan, koska Tracon ilman kilpailua ei ole minulle truu Tracon : D

Lauantai aamuna suunnistimme Omena hotellilta aina niin ihanaan Tamperetaloon ja noukimme badget työvoimateltalta. Päivä alkoi ja loppui pienessä kisaajien hiillostushuoneessa, jossa kanssatuomareina toimi kisaparini Kaisa, alumnit Ilona ja Hootti, Aurora, sekä tanskalainen duo vahvistuksemme. Kaiken kaikkiaan seitsemän tuomaria. Edustin aika pitkälti hiljainen tuomari- tyyppiä, koska noh... en nähnyt syytä toistella samoja kysymyksiä ja mielipiteitä mitä muut olivat jo todenneet niin ennakkotuomarointi kuin palautetilaisuudessa. Kiireisen aikataulun ja tuomaripaljouden takia varsinainen keskusteleminen puvuista/esityksistä oli vähän haastavaa. Kisaajien kannalta oli kuitenkin hyvä, että meitä oli paljon, koska tällaisen ison sekasikiöisen tuomarijoukon valinnoista on hankala heittää kommenttia "tuomarien kaverit voittaa aina".

Tänä vuonna pukupuolella oli ihan mielettömän taidokasta kädenjälkeä liikenteessä, huh. Monella parilla oli näyttävät ja kauniit asut, mutta toisaalta kiire näkyi paikoin pukujen viimeistelyssä. Sanottakoot, että itsekkin sorrun siihen, että haukkaan liian suureellisen ja omalle taitotasolleni liian ison pukuprojektin ja se kostautuu työjäljessä. Niin WCS-karsinnoissa kuin monessa muussakin kisassa osanottajien pitäisi ehkä uskaltautua enemmin ottaa astetta yksinkertaisemmat puvut ja tekemään niistä täydelliset, kuin valmistamaan monimutkaiset puvut työnjäljen epäsiisteyden uhalla. Esitysten puolesta tämän kansan cossaajien pitäisi taas rohkaistua tekemään suurta ja näyttävää pienen ja sievän sijaan. Jos Japanin päässä haluaa yleisöä viihdyttää ja miellyttää, kannattaa harjoitella jo karsinnoissa suureellista show meininkiä ja lavasteiden käyttöä. Katsokaa edellisten vuosien finaali esityksiä, ottakaa mallia ja pistäkää vielä paremmaksi : 3

Tuomariselfiet
Palautetilaisuudessa kävivät miltein kaikki kisaparit. Itse en jokaiselle kisaajalle kehdannut avata omaa kommenttiraitaani, koska aikaa oli vähän ja kaikki tuntuivat olevan väsyneitä ja nälkäisiä. Jos joku vielä halajaa juuri minulta palautetta, niin mielelläni semmoisen voin kirjoittaa s-postin (rullarinkeli@hotmail.com) tai vaikka facebookin kautta.

Lyhyesti: WCS-karsintojen taso oli mielestäni taas noussut viimevuodesta ja itsestäni tuntui, että ihmiset olivat päästäneet irti ainaisista kömpelöistä taistelumättö esityksistä ja lähteneet kokeilemaan uudenlaisia esitysideoita. Niille joiden tavoitteet eivät tänä vuonna täyttyneet sanon jälleen: ÄLKÄÄ LUOVUTTAKO! Itsekkin tiedän, että jatkuva yrittäminen saattaa turhauttaa, mutta jatkakaa yrittämistä ja olkaa sitkeitä. Onnea ihan mielettömästi kaikille sijoittuneille ja etenkin Yumille ja Jesmolle, jotka lähtevät reissuun ensi kesänä!

Sunnuntaina herätys oli aikaisin sillä olin Bluffin mukana Tracon Dance Medleyssä ja lavaharjoitukset alkoivat 7.45. Ei nus. Lavatreenit menivät väsyneissä tunnelmissa, mutta jotenkin saimme ne vedettyä kunnialla loppuun, jonka jälkeen suunnistimme syömään ja laittautumaan. Täytyy muuten sanoa, että ihana että Tracon tarjosi lämpimän ruuan myös esiintyjälle ja tuomarille. Hyvää oli! Nam nam, kiitos : )

Kuva Eeva-Stiina Niemi
Ennen tanssiesityksiä kerkesin katsomaan NCC-kilpailun ja esityskilpailun. NCC-karsinnoissa jännäsin kaverin puolesta, jota lykästi ja hän nappasi toisen kunniamaininnoista. I'm proud of you my son! Entäs esityskilpailu... Sanottakoot, että mikään cosplay-esitys ei ole ikinä saanut minua itkemään. Ei yksikään! Sitten Tamperetalon lavalle astui SNK-poppoo... Henk.koht rakastan isoja joukkokoreoita ja hyvin tehtyjä sellaisia. Sydän pakahtui tätä esitystä katsellessa! Myös Retan Powerpuff Girls esitystä katselin hymyssä suin. Harvoin saa kuulla noin hillittömiä ja nokkelia käsiksiä.

Traconista ei oikeastaan jäänyt tapahtumana käteen mitään kummoista, koska viikonloppu meni kisahumuissa ja tanssiesitys hässäköissä. Seuraava WCS-pari on nyt valittu ja ns. conkauden päätöstapahtuma on ohitse. Mitäs sitä elämällään sitten tekisi? Jahka saan kandidaatin paperit ulos kuukauden sisään tarkoituksena olisi suunnata tarkastamaan Suomen ensimmäiset cosplayn SM-kilpailut, weeh! SMeitä odotellessa yritän herätellä mahdollisesti blogia eloon ja suunnata kohti uusia haasteita cosplay rintamalla!

Kiitos Traconille mahtavasta viikonlopusta!
Heihei

16.8.15

WCS2015: Thank you!


As I’ve said, maybe a million times before, World Cosplay Summit was one of the most amazing experiences of my life! When we waited for our flight in Helsinki Airport back to Oulu, our hometown, I tweeted that “I still haven’t cried #tooswagtocry”. Next day when I woke from my own bed, drank my morning coffee, started writing, I couldn't stop the tears after all. I realized it was all over and I probably will never meet all those people again. I realized that after 4 years of wanting to go to WCS and finally getting there, it was really all over.

You don't realize it right away, but you usually never get a chance to meet cosplayers from 26 different countries at the same place, it's a pretty amazing. Even though I've written so much criticism about the event, the first thing that comes to mind when I think about WCS is not all the things that had gone wrong, it is the amazing people I met and the honor of being the ones who got to experience all this as guests in Nagoya! Most of the time I loved WCS! This will be the last post about WCS 2015 so it's time to thank all the amazing people who helped us during our journey and made this event possible!

First I must thank all the people here in Finland who have supported us and inspired us! Iiris, Ilona, Hootti and Uruhara FC's Päivi and Satu hav been great alumni’s to us and gave us lots of information about WCS. I wish I can be as great alumni to the next representatives as you have been to us! Thanks to Tracon for sponsoring our trip to Nagoya. Thanks to all Finnish cosplayers who watched the stream and followed our WCS journey during this year. Especially I want to thank my family and friends and my fiancé, who knows the best what I've been going through. Without all the supporters in Finland all this wouldn’t have been possible. 
Friends and family watching live stream from Nico nico douga.

Next thank you all who supported us in Japan! Toshiki (btw I'm always saying Takashi, sorry XD) and Mana, our amazing omotenashi students in Nagoya. You both were so nice and helpful and I hope you enjoyed the time you spent with us like we enjoyed the time we spent with you! Team Germany's Asuka, we will also miss you! We're still laughing about the thing you did at oh!-sta.



And of course we're really grateful to all the people who made WCS possible, all the sponsors, all the Teams, Nagoya International Hotel, etc. The organizers, The Big Boss (at least I think he is) Ed Hoff was an amazing person! He was on our side always, understood the cosplayers and tried his best to cheer us forwards! I really didn't have the courage to talk to him, but I still admired from afar. He was kind of "a cosplayers best friend" during the whole trip. Thanks also to all the amazing fellow cosplayers whom we met in WCS. Especially Team Germany, Team Singapore, Team France, Team Sweden and Team Russia. I hope someday we will meet again! You are all welcome to Finland! I have a great brand new couch if you want to become my houseguests, I really mean it! You have my facebook, let’s keep in touch and visit sometime!

Crepes not crabs.

I will miss Eetu for sure! I'm really picky when it comes to people with who I can be myself around and Eetu is one of these people. Eetu was the best translator, great photographer, blogger and assistant during this trip. I'm happy that he lives in Finland and we can meet in Finnish conventions even if it's not the same anymore.
 
Nus? Einus?

And the person I want to thank most is my WCS partner Kaisa! It's us who worked hard for years and finally reached our goal. We can say mean things to each other, be annoying and especially I can be really harsh sometimes to Kaisa when it comes to making cosplay, but that’s what makes us a great team. We can say what’s on our minds and just go back to work. Kaisa lived at my place for 2 months and it’s now weird because now I have to make morning coffee myself instead of texting her to the other room “Coffee NOW!”


What did I learn? First of all I got used to talking English. I'm ok at reading, writing and listening, but before WCS I was really shy when talking in English, because I’ve never had a chance to use it for a long time. After this I eve had the courage to become a tutor to Japanese students in my university. This sounds really cocky, but WCS made me realize that I can actually do things well and that Finnish cosplayers are freaking talented. Even though our scene is young, taking that into account, our countries craftsmanship skills are amazingly good! In WCS I learned to come out from my comfort zone more. Even though I was still me, I could do things that I don’t usually do or even ones that i'd usually be scared off, because that's what representatives must do, I think. As a Finn I’m pretty proud of myself that I was able to handle the heat of Nagoya. Of all the countries that represented In WCS, Finland was one of the ones with the coldest weather (around +15) and I made it without getting a sunstroke, heatstroke or getting sick. Last but not least I learned that cosplayers from all over the world are nuts in their own unique way and they are also freaking talented in different ways, like our grand champion Team Mexico aka Twin cosplay!  

When I become a better performer and cosplayer, who knows, maybe I'll apply again to the World Cosplay Summit! But before I start a new cosplay project, it’s important to relax and load some batteries for the new adventures. Or not... I actually have my next goal in sight already ;)

I don't have any words left but... 

...Thank you all and good luck 
for World Cosplay Summit 2016!




15.8.15

WCS2015: Osu-parade and Onsen episode!



Day 9 At Sunday morning we actually were cleverly ”late” from the parade. We were eating breakfast at the hotel diner at 9AM, when Eetu rushes in and says that the bus is leaving soon and we are like wtf we thought that the parade starts at 11AM. It did but for some reason teams needed to be there 1 hour early. 
 
Well me and Kaisa didn’t rush because if the parade didn’t start until 11am we didn’t see why we had to be there so early. Also we should have worn Yoko and Nia at the parade, but because I didn’t have the energy to fix Yoko’s wig the night before, I just decided to wear Poison. Luckily her costume is nice and cool. We did our make up and went to the parade place by taxi that costed only 700yens for 3 people, cheap! We arrived 30 minutes before the parade started and other teams had arrived to the waiting place, which was outside, an hour earlier. Everybody was so agonized because they had waited for so long for no reason so IT WAS GOOD THAT ME AND KAISA WERE LATE!
 
The parade started and I felt so bad for the other teams, because many of them didn’t feel so well, it was so hot again. Everybody was sweating like pigs again. No wonder since it was the hottest day in Nagoya, maybe over +38.C? Team Mexico, who was walking before us, offered their parasol even though they had much more uncomfortable costumes. These guys were so nice, like real royalties and gentlemen!



The parade was nice, but again it was kind of a mess, because nobody knew what to do. Was it ok to stop in line and pose? How long of a distance we had to keep with the other teams on the parade? It was a bit confusing, but the audience was nice and I felt like a celebrity again. What is it with Japanese old ladies and little sexy costumes? Every time during the events it was the old Japanese ladies that commented my costume “seksushiii” “kakkooiii” etc. It was weird and funny at the same time, hahaha! 

When the parade was over we went back to the hotel to take our costumes off and went to check Team Sweden’s and Team Canada’s performance at the Oasis shopping center where the WCS finals were held in 2012. I’m happy that WCS has changed the location to be indoors. After seeing all the performances in WCS, and of those of the observing countries, I can say that my favorite performance was the one the Chinese women made, so sexyyy! I’m happy that they won the best performance price, because that would have been my choice too. 

At the evening we had a little free time that we spent shopping again. We went to the Pokémon center and afterwards had a little room party with Team Singapore. We had a great time! We also had the stupidest ideas for WCS shows, I won’t tell you anything more about it!  

Day 10 It was time to relax at the Onsen! Half of the bus trip to the onsen I slept and half of it I was staring out of the bus window, because the scenery was so beautiful. It looked just like a scene from Mononoke Hime! Just too beautiful! 

We stayed at the same room with Team Portugal and Team Sweden. We threw our stuff to the room and I really wanted to go outside and look at the amazing scenery. It’s sad that in Japan the sun goes down so early, so we didn’t have a lot of time to admire the scenery. The sun was going down, so it was too dark to look around and we went back to our hotel room. In the onsen we were supposed to wear Yukatas, but I had absolutely no idea how to put the Yukata on. Luckily Team Sweden was so sweet and helped everyone in our room.

The onsen itself was nice. It was kind of like sauna. I love sauna, so of course I fell in love with onsen too. There was delicious food, lots of people and everybody could finally relax after the competition. I was really happy that the place was finally big enough for our big group and everyone was able to talk and eat behind their own little table while sitting, not standing. 

Picture Eetu Lampsijärvi
 I don’t remember anything specific about the onsen. Just the mood. I was observing the crying people around me and of course the mood was contagious. It was a pity that our journey had finally got to the end. It’s weird, but actually I didn’t feel like crying myself. I felt really bad for the other teams, because they looked so helpless. Most of the people will never see each other again. Even though all those people hanged around for just two weeks, they created a kind of a bond between them. And even though they never see each other again, they’ll still have the memory and the bond from this trip. At the same time the Onsen day was the most fun and most awful day of the whole trip.

After the group picture everyone started crying again while saying goodbyes to each other. To me it felt so weird and empty that I was going to return to Finland and there would be no WCS preparing anymore. We went back to our room and discussed about Närcon and other stuff with Team Sweden. It was our last night in Japan for this year, at least I think so.