21.12.14

Luukku 22


Kuvaajamme terveiset

"Hei. Herra kuvaaja-täti Räbbänän jouluterveisten vuoro. Rullis pyysi minua rustaamaan kuvaajan roolissa jonkinlaista ohjetta tahi moitetta kameran edessä keikisteleville cossareille, jotta jatkossa osaatte päästää meikäläisenkin kaltaiset valokuvaharrastajat vähemmällä.
Vuosienkaan jälkeen en oikein osaa edes ajatustasolla asettaa itseäni kuvattavan asemaan, koska rehellisesti sanottuna vihaan itse kuvattavana olemista yli kaiken. Siispä pointsit ihmisille siitä, että edes kameran syötäväksi kykenette.

Jossain määrin tanssi-, urheilu- ja konserttikuvaustakin vuosien saatossa harrastaneena oppinut ehkä hiukan huonoille tavoille rasittamalla kameran suljinta aina laitteiston sietorajoille asti. More is more, kuten eräs nahkahousuinen donitsisankari länsinaapurista joskus muinoin totesi. Ainakin herkkä liipaisinsormi suo hyvässä lykyssä edes jokusen onnistuneen ruudun, joskin kuvien perkaamiseen saakin kuluttaa aina tovin jos toisenkin. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa jne.
Kuitenkin henkilökohtaisesti karsastan ajatusta tuoda liike ja larppaaminen puhtaisiin photoshootteihin. Alankin hiljalleen epäilemään, että näillä ihmisillä on joku sairas fiksaatio moiseen toimintaan ja pukushootti onkin heille ainut tapa toteuttaa itseään sillä saralla. Tottahan on, että kuvista tulee elävempiä ja ennen kaikkea luonnollisempia, kun liikekin on aitoa. Sen sijaan, että joutuisi poseeraamaan vartin verran koipi kainalossa pelkkää kurkipotkua varten ja lopputulos muistuttaisi lähinnä vajaakasvuista toteemipaalua.

No miksi sitten vihaan larppaamista kameran edessä? Yksinkertaisesti: kuvaajan työmäärä moninkertaistuu. Aikana ennen larppausta, photoshoottien kuvasaldo oli keskimäärin noin 300 otoksen luokkaa, mutta larppaamisen myötä puhutaan jo 800-1000 kuvasta shoottia kohden.
Pelkkä kuvien läpikäyminen käy jo työstä, editoinnista puhumattakaan. Varsinkin, kun cosplay-kuvien saralla huomannut parhaaksi tavaksi editoida kuvat yksi kerrallaan ryhmäajojen sijaan, joita yleensä tulee harrastettua esim. konserttikuvissa. Tietysti ryhmäajoja tulee cossikuvissakin hyödynnettyä, joskin lähinnä isompien kuvamäärien pienentämiseksi web-käyttöä silmällä pitäen.

No miksi cossaaja vihaa larppaamista kameran edessä? Liikkuminen näyttää luonnolliselta ja pukukin ihanalta, ei siltä osin valittamista. Tietysti puku on aina vaaravyöhykkeellä, mutta ennen kaikkea kameran edessä tapahtuvassa actionlarpissa yksi asia kuitenkin johtaa toiseen tai kolmannen unohtamiseen. Yleensä se unohtuva seikka on kameraa kohti oleva nassu. Hurpadurba hurrdurr, näin lyhyesti ilmaistuna. Tainnutkin viimeisen vuoden aikana kertyä kovalevyn täytteeksi enemmän kuminaamoja kuin edustuskelpoisia otoksia.
Nyt kaikilla cossaajilla onkin sopivasti joululoma aikaa harjoitella peilin edessä ilmeilyä ja liikkumista tai vaikka viritellä kameraa oman oppimisen avuksi, sen minkä nyt joulupöydän antimilta pakoon ennätätte. Osaatte sitten seuraavissa shooteissa pitää pakkanne koossa ja kuvaaja-tädin tyytyväisenä. Ei tarvitse kovin pian uutta samankaltaista päivitystä kirjoitella vieraisiin blogeihin.

Seuraavia photoshoottien muotivillityksiä ja joulua odotellessa,
Räbbänä"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti