24.9.14

Micah WIP eli WCS palasina!


Luvassa kilometripostaus ja mahdoton kuvasspämmi Micahin asusta. Yleensä olen ollut into pinkeänä päivittämässä WIP-juttuja, mutta Traconin ja sen jälkeisen Pariisin matkan jälkeen olen ollut tuhottoman väsynyt, joten on tämä postaus vähän venähtänyt. Kuka idiootti tulee conista su-ma välisenä yönä ja lähtee seuraavana päivänä ulkomaille lomailemaan. Minulle kaupunkilomailu on sitä, että olen jalkojen päällä 12 tuntia ja sitten jalkoja pistelee, koska haluan nähdä kaiken enkä istua mukavasti rentoutumassa niin kuin normaalit fiksut ihmiset. Voi siis olla montaa mieltä onko se lomailua :D

Minusta tuntui, että olisi ehkä myös aika kulkea ajan hermoilla ja luoda oma FB-sivu, joten sinne siis tykkäilemään. Team Finlandin- sivu on myös pystyssä ja sieltä löytyy minun ja Kaiskan summit- hörhöilyt jatkossa.

Puvusta

Puvusta sanottakoot heti alkuunsa, että Kaiska neuloi minulle villapaidan ja irtohihat jo joulun alla. En osaa neuloa. Minun PITI aloittaa oma pukuni samoihin aikoihin, kuin Kaisa eli vuoden vaihteessa, mutta Cosvisionin yllätys kutsuvieraskisan takia Micahin aloitus venyi toukokuulle.

Se miksi valitsimme juuri nämä hahmot karsintoihin oli niiden helppo liikkuvuus lavalla. Puvut mahdollistivat myös sen, että voisimme näyttää monipuolista osaamista cosplayn saralla. Puvuissa oli kutomista, kirjomista, puun työstöä, muovin valamista, kankaan värjäystä, peruukin tuunausta ja nahan käsittelyä. Kaavoitukset eivät tässä projektissa olleet mitenkään huiman haastavat kummallakaan. Alkuunsa ehkä mietitytti ovatko nämä liian yksinkertaiset, pärjääkö näillä puvuilla?



Ensimmäinen osa jota lähdin työstämään oli Micahin nahkaliivi. Huovutettavien osien työstö oli samaan aikaan tuskaista ja mukavaa. Neulahuovutetut reunukset niin liivissä kuin vyössäkin eivät varsinaisesti olleet vaikeita toteuttaa, mutta ihan pirun työläitä kyllä!

Itse liiviosa oli alun perin tekonahkaa. Äiti sattui kuitenkin käymään kylässä ja kauhistelemaan tekonahkan vai olisiko paremmin muovikankaan pintaan ja lahjoitti hyvään tarkoitukseen 80-luvun nahkahirvityksen. Pikkuisen riipaisi saksia nahkahirvitys, koska se oli äitin itsensä ompelema, mutta se kannatti koska liivi on toinen lemppariosa puvusta.



Proppiin olen niin tyytyväinen! Se omasta mielestäni paras mitä olen cosplay urallani aikaan saanut. Joka ikisen aseen jälkeen olen vain kiukkuuntunut, koska olen löytänyt propistani asioita jota olen hävennyt esitellä. Ei tällä kertaa! Maalipinta terässä olisi voinut olla metallimaisempi, mutta en hakenutkaan metallimaisuutta vaan lähdekuvan näköistä animemaisuutta, joten edes se ei pistänyt propissa kismittämään.
 
Jussin viikate tuli itseasiassa maalaus valmiiksi alle 24 tunnissa. Vanhemmat olivat juhannuksena lähteneet sukuloimaan, joten onko parempaa aikaa vallata isän autotalli wcs-proppi maratoonin tekoon. Kaisa kutoi vieressä, kun minä sahasin, vuolin ja hioin propin tekelettä. Roolijaot menivät selkeästi oikein, kun minä jo puvunteko vaiheessa hoidin miestentyöt ja Kaisa naisten, haha! Puun kanssa työskenteleminen on ihanaa!


Käsien korut tuli väsättyä wonderflexin jämistä ja vedessä kuumennettavista muovipalloista(kun vain muistaisin mitä se on, kun vammainen ei löytänyt googlettamalla). Kitit,maalit ja varjostukset päälle.



Kolmiulotteiset vyöosat tein itselleni tutulla vinamold-muotti tekniikalla ja polyesteritäytteellä. Tuli tosin todettua, että turhan monimutkaisia muotoja ei kannata tällä tekniikalla enää lähteä loitsimaan. Soljesta tuli ihan kiva, mutta tämän kokoisen muotin tekemiseen (30x20x6) joutuu käryttämään jo sen verran vinamoldia, ettei se enää normikeittiössä ole suotavaa. Haju jää leijailemaan vähän turhan kauvaksi aikaa  kämppään.

Pienemmät vyönosat sen sijaan toimivat vibnamold muoteilla mainiosti ja ovat todella kevyitä ja kestäviä. Maalipinnan saa spraykitin jälkeen polyesteritäytekoruille todella nätiksi ja uuhaah tykkään kovasti.


Kengät olivat asuni inhokki osio... kaikki muu oli kierrätykseen menossa olevaa oikeaa nahkaa, mutta henkiin en enää löytänyt ja se jäi vähän kiukuttamaan puvussa. Tekonahka oli kamalan jäykkää ja joustamatonta oikeaan nahkaan verrattuna, eikä tietenkään näyttänyt yhtä hyvältä joten plöhmeh...

En ole peruukin muokkauksen ystävä. Kammoksun niiden modaamista. Jos sössit hameen helman ja kangas loppuu kesken, niin nou prob voit marssia kangaskauppaan ja ostaa palan kangasta lisää. Näin et voi tehdä peruukin kanssa, joten aina kun karvakasoja joutuu käsittelemään anime hikipisarat valuvat koko ajan otsalta.

Piikitettäessä takaa peruukin alkuperäinen tiheys ei riittänyt peittämään omaa tukkaa, vaan piikkejä vedettäessä cappi helotti alta ja piikit jäivät aivan liian ohuiksi. Uusi yritys. Alunperin peruukki yletti persauksille, jonka leikkasin lyhyeksi. Ylijäämäkarvoista tein lähes 30 veftiä, jotka lisäsin sitten peruukiin tuomaan lisää paksuutta.



Ebayssä kun kirjoittaa hakuun lace front wig löytää peruukkeja, joissa on valmiiksi luonnollisen näköinen otsan hiusraja. Mutta koska omaan suhteellisen pitkän tukan, niin valmiiden lacefront peruukkien cappi on omalle päälleni liian pieni. Ratkaisuna piti ruveta ompelemaan peruukin kuitua tylliin. Muutama karva kerrallaan... Jälleen touhu ei sinällään ollut vaikeaa, mutta työlästä kyllä ja vei järjettömästi työtunteja toteuttaa pieni karvaalue otsalle.


 Peruukin lopputulokseen olin varsin tyytyväinen, varsinkin kun en koe olevani kovin taitava niiden käsittelemisessä. Yhden tukan kanssa tuli nyt kerättyä kokemusta 1) veftien ompelemisesta 2) lace frontin tekemisestä 3) yleisesti haastavammasta peruukin muotoilusta. 
Esityksestä

Jaa-a... Esitysidea lähti liikeelle jo viime syksynä. Niinkuin aiemmassa postauksessa totesin, halusimme lähteä tekemään aivan jotain muuta kuin mitä olemme ennen tehneet ja mitä kukaan muu ei ole kamalasti Suomen summitissa kokeillut. Ideana oli tuoda esiin hahmojen välinen lähentyminen ja miten aika kuluu eli vuoden aikojen vaihtelut. Emme ole varmoja miten onnistuimme jälkimmäisessä, mutta ainakin rakkaustarina tuntui uppoavan yleisölle.

Taustamusiikin biisivalinta epäilytti alkuun todella paljon. Ne jotka eivät tiedä At the Beginning on Anastasia- animaatioelokuvan lopputunnari. Pohdimme olisiko kipale niin liitoksissa itse elokuvaan, ettei sitä voisi käyttää tässä esityksessä. Emme kuitenkaan löytäneet muuta molemmille mieleistä lipsynk kipaletta, joten tällä mentiin.
Suunnittelutyötä teimme esityksen suhteen pikkuhiljaa vuoden mittaan ja esityksen yleinen runko oli molemmilla aika selvä pitkän aikaa. Kesällä varasimme tanssisaliaikoja esityksen harjoittelua varten. Muutama ensimmäinen harjoituskerta oli jotain aivan kamalaa. Oma rooli ja crossplay ei istunut itselleni lainkaan ja olin äärimmäisen turhautunut, kun liikehdintä ei tullut itsestään niinkuin Melviassa Cosviosnin showta treenattaessa. Olin Kaisalle melkoinen kiukkeperse, kun en ollut tyytyväinen itseeni enkä siihen mitä Kaiska kohelsi. Hermostuneena sitä ei koskaan saa mitään aikaiseksi. Olisko ollut toisen treeni kerran lopussa, kun sanoin että ihan sama kuvataan  ja katsotaan millaista sontaa tämä on. Videoinnista oppii eniten!
Teimme Kaiskan kanssa jaon, että molemmat kirjoittavat itsestään ja toisesta kaikki hyvät ja huonot asiat videolta, korjattaisiin ne ja otettaisiin sitten seuraavat treenit. Seuraava treenikerta sujui kuin unelma. Kun oli rauhassa saanut tuijottaa mikä esityksessä mättää, niin pystyi parantamaan showta ja luomaan omaa tulkintaa Micahille. Loppujen lopuksi nautin pojan hahmosta todella paljon ja oli hillitöntä esittää talon isäntää!


Lavasteet olivat myös oma episodinsa, hohhoijaa. Ensimmäinen lavaste tehtiin pari viikkoa ennen  tapahtumaa kunnes huomattiin, että eihän tämä toimi esityksessä lainkaan. Viimeiselle viikolle suunnittelin uuden, joka oli toimivuudeltaan parempi. Sovimme Kaisan kanssa, että jatkossa minä hoidan lavasteissa toimivuuden ja miten niitä käytetään ja Kaiska taiteellisen puolen, ettei työtä tarvitse tehdä kahteen kertaan. Myös lumihiutaleet olivat kauniimpia, koska ne olivan Kaiskan eikä minun kädenjälkeäni. Kukaan ei kuulemma voi tehdä rumaa lumihiutaletta... kyllä voi!


Tällä hetkellä voin myöntää, että olemme ottaneet vähän paineita finaalin esityksestä. Olemme saaneet niin paljon positiivista palautetta tästä esityksestä, joten pelottaa lähteä tekemään uutta. Palautetta ja kritiikkiä saa mielellään vieläkin antaa, ei esitys täydellinen ollut vaikka niin jotkut tuntuvat väittävän :D

Seuraavaksi suuntana Alucardin ja Serasin photoshoot ja  11.10. pääsen koeajamaan kandiin liittyvää luentoani cosplaysta Kemin mangapäivillä. WCS-saattaa tulla vielä spurdo making-of photoshot kuvamateriaalia, mutta siihen saakka...

Heihei


15.9.14

3, 2, 1, Rakkaus voittaa kaiken!


Näin alkuunsa myönnettäkööt, että en kykene kirjoittamaan varsinaista Tracon tapahtumana- raporttia, koska viikonloppu meni täysin WCS-pölyissä. Olin osallisena spurdomuumi paneelistina ja tarkastin esitys-ja NCC-kilpailun, mutta lauantai-illan jälkeen katselin maailmaa kimmeltävän glitterfilterin läpi. Asiaa seuraa vain tämän vuotisesta WCS-karsinta matkasta! Omasta puvusta ja esityksestä ajattelin kirjoittaa myöhemmin omana osionaan WIP kuvien kera ja nyt keskittyä vain yleiseen wcs-kisa fiilistelyyn. 

Tänä vuonna lähdimme niin pukujen kuin esityksen puolesta liikkeelle puhtaalta pöydältä. Unohdimme ainaiset taistelu ja tanssiteemat, kun ne eivät ole meillä parina toimineet. Pyyhimme pois kuvitelmat siitä millaisia pukuja tuomarit haluavat nähdä ja valitaan puvut sen peruteella mitä olisi mielenkiintoista ja kivaa työstää. Millaista osaamista juuri me haluamme tuoda esiin? Mitä uutta haluamme oppia? Sen ainakin opin, että olen crossplayssa pois omalta mukaavuusalueeltani.

Koko 4-vuoden karsintarumpan jälkeen omasta puolestani voin todeta, että henkinen kasvu ja uuden kokeileminen cosplayn saralla Kaiskan kanssa ovat olleet suurimpia haasteita. Olemme oppineet, ettei kannata pelätä esityksen tai pukujen olevan huonoja, vain koska ne eivät ole sitä mitä muut tekevät ja mitä summit esitykseltä yleisesti odotetaan. Pukujen loitsijana kulunut vuosi on ollut melkoista koitosta, kun olen pikkupukujen lisäksi tehnyt kolme itselle haastavaa ja aikaavievää asua: Rorona Yukiconissa, Melvia Cosvisionissa ja Micah nyt Traconissa. Opettavaista se kyllä on ollut ja uskon sen näkyvän myös summit pukujemme jäljessä.

Kisapäivänä itsessään kaikki meni nappiin. Harjoitukset menivät hyvin, puvut vain sujahtivat päälle ja kisapäivän aikataulu oli todella rento. Tuomarointi meni liian hyvin ja saimme sanottua kaiken mitä halusimmekin. Kaikki meni jotenkin niin nappiin, että pelkäsi koko ajan mogaavansa lavalla tai huomaamattaan sanoneensa jotain tyhmää tuomareille. Ei uskaltanut toivoa yhtään mitään, mutta samalla toivoi, että jospa tällä kertaa tärppäisi! Ei voi sanoin kuvailla sitä fiilistä, kun oma kisaajanumeromme sanottiin seuraavan Suomen edustajan kohdalla ja kävelimme Kaiskan kanssa takaisin lavalle.Voisin hehkuttaa ja kuvailla fiiliksiä sadan kappaleen verran, mutta...

Kuvasta kiitos Nyymixille!
Ja jotain katseesta tulevaan! Ainoa mitä Kaisan kanssa olemme päättäneet on, että valitsemme puvut enimmäkseen esityksen perusteella ja että haluamme tehdä mahdollisimman energisen ja iloisen ehkä hauskan shown, koska se on se mitä molemmat varmasti osaavat. Pistämme itsemme likoon täysillä, mutta en ehkä kuitenkaan unohda koulunkäyntiä vaikka tuomareille näin saatoinkin liioitella. Odotamme innolla mitä muut maat keksivät ja aijomme nauttia edustusvuodesta täysin siemauksin!

Loppuun vielä kanssakisaajille ja niille, jotka eivät päässeet kisaamaan vaikka tahtoa olisi ollut: Älkää luovuttako! Tiedän, että joukossa on pettyneitä, jotka eivät ole vielä finaaliin asti päässeet tai yltäneet 3. parhaan joukkoon, mutta sen ei pidä antaa lannistaa. Minä ja Kaisa olemme joka vuosi uhonneet tuomareille, että meistä ei pääse eroon ennen kuin tärppää. Olemme olleet aijempien karsintojen jälkeen pettyneitä, mutta missään välissä ei luovuttaminen ole käynyt mielessä. Kokeilkaa uusia juttuja, osallistukaa erilaisiin cosplaykilpailuihin, hankkikaa niistä kokemusta ja etsikää ne omat vahvuutenne! Videoikaa esityksiänne ja tarkastelkaa itseänne kriittisesti, mitä voisi tehdä vielä paremmin? Tehkää parhaanne, nauttikaa pukujen ja esitysten tekemisestä! Nämä ovat omalla kohdalla toimineet.

Onnea Fukalle ja Rorunelle ja kolmanneksi tulleelle parivaljakolle sijoituksesta ja kiitos kaikille kisaajille! Onnea vielä kaikille ensi vuoden portfoliohakuun!

Loppuun kiitokseksi kaikille tukijoillemme ja onnittelijoille tarjoan vielä pienen extran parin viikon takaisesta photoshootistamme:



Kiitos, en osaa muuta enää sanoa! 

 



3.9.14