2.2.14

Rorolina Frixell 2/2


Paketoidaan viime syksyn pukuprojekti nyt kokonaan kasaan ja tehdään katsaus Roronan proppiin. Taikasauvamikälie oli suunitteluvaiheessa itkun ja tuskan takana, miten tämän toteuttaisin. Loppujen lopuksi päädyin rakentelemaan tikkua pienissä osissa, jotka pikkuhiljaa liitettiin toisiinsa. Kaiken kaikkiaan propin päähän upposi: wonderflexiä, rakennuspakkelia, vinamoldia ja polyesteritäyteosia, askartelumassaa, tylsiä ompeluneuloja, vanha Ipodin johto ja kaksi kappaletta eläinkaupan sumutepulloja.

Projektin aikana opin sen, että proppia ei ole pakko kasata yhdestä klöntistä massaa tai PU-vaahtoa ja itkeä itseään uneen kun ei onnistu. Pienissä osissa hyvä tulee.


Nämä sivuille haarautuvat koukerot tuottivat totisesti päänvaivaa, koska massasta tehtynä pelkäsin niiden halkeavat herkästi. Vinamoldin käryttäminen haisee aivan älyttömästi, mutta päätin silti valaa muotit ja tehdä ne kestävästä polyesteritäytteestä. Aijemmin olen valellut puukuun vastaavia osia Castanicissa.

 Myös propin tuppiosaan oli halkeamisvaaran takia hankala keksiä paskartelu materiaalia. Oulun sinooperi oli kuitenkin mukavasti uudistanut valikoimaansa ja päätin kokeilla tuossa yllä näkyvää askartelu massaa. Massat ovat itelle kestävyyden kannalta usein arveluttava valinta, mutta tämä toimi onneksi melko hyvin rakennuspakkelin kanssa.


Seuraavaksi pääsinkin kiinnittämään koukeroita tuppiosaan. Varmaa oli etteivät ne pelkällä pikaliimalla olisi pysyneet kiinni, joten laitoin muutamaan kohtaan tapit ja upotin ne kiinni toisiinsa. En luota askartelumassoihin liiaksi ja päätin vielä pakkeloida propin pinnan ja hioa sileäksi viiloja ja hiekkapaperia käyttäen.

Tässä työvaiheessa proppi muistutti häiristevästi jotain, käyttäkää mielikuvistustanne. 


Tuppiosa oli kaikista pulmallisin osuus. Loput menivätkin itsestään. Pullot on kiinnitetty toisiinsa tapeilla ja pikaliimalla, mienet yksityiskohdat wondetflexiä ja askartelumassaa. Ennen maalausta levisin pinalle vielä ruiskukittiä, pohjamaalin ja tämän jälkeen kultamaalin ja lakan.



Lopputulos. Olen varsin tyytyväinen tuotokseen, vaikka AINAHAN sitä itse tietää, että on jotain pientä parannettavaa. Projekti oli oikein opettavainen ja tämä takaisauva on eritoten opettanut minulle hiomisen kärsivällisyyden ja kuinka se kannattaa.

Heihei.

5 kommenttia:

  1. Wow ku hieno! Aika uskomatonta mitä kaikkee olet siihen käyttänyt, en olis kyllä arvanut! xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits, vaikea uskoa itsekkään mitä kaikkea tuohon on uponnut ^^

      Poista
  2. Tosi kaunis! Etenkin nuo hopeiset osat näyttävät upeilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopeiset? Kultaiset kai tarkoitit :D Kiitoksia.

      Poista
    2. joo kultaisia tarkoitin näyttivät vaan kovin hopeisilta noissa kuvissa :'D

      Poista