28.12.14

Vuosi 2014 oli HUPS!


OH MY, vuosi on taas kulunut ja ainakin puolet siitä pukuilun parissa. Mitäs kaikkea on tullut tehtyä, nähtyä ja koettua?

Valmistuneet cosplay-asut?

Omat projektit

OFfista kumpuavaa
Ehdottomaksi suosikiksi kaikista asuista nousee School Daysin Sekai. Puvun design kiihotttaa minua suuresti, hahmo ja sarja ovat minulle todella rakkaita ja olin hirmu iloinen, kun sain toteuttaa esityksen että puvut kyseisestä sarjasta tänä vuonna.

Puolitiehen jääneet cosplay-asut?

Tänä vuonna ainut puolitiehen jäänyt asu taitaa olla Space Dandyn Honey.

Conit ja kilpailut?
Ensimmäisestä conista viimeiseen coniin: Yukicon, Kitacon, Cosvision, Mimicon, Desucon, Animecon, Kokkocon, Animeseminaari, Tracon ja Kemin Mangapäivät. Kaikkiaan vierailin 10 tapahtumassa, HUPS! Vuoden paras con minulle oli Cosvision. Vaikka koko tapahtuma meni kisahuuruissa, niin siitä huolimatta tapahtumana tämä oli juuri se oma juttu. Tapahtuman ainut miinus: liian pitkä ajomatka...

Jos viimevuonna ainoa kilpailu oli World cosplay summit- karsinnat niin tänä vuonna kisoja oli vähän liikaakin. Yksilökilpailu Yukiconissa, Kutsuvieraskilpailu Cosvisionissa, Ryhmäkilpailuja Cosvisionissa, Desussa ja Animeconissa. Kaikkiaan 6 kilpailussa, HUPS! Oma kilpailukauteni huippu oli ehdottomasti World Cosplay Summit- karsinnat Traconissa. Kaiken kaikkiaan osallistuin kuuteen upeaan kisaan, joista mainetta ja kunniaa tuli poimittua yksilönä, ryhmänä ja parinkin kanssa: kultaa, kultaa, hopeaa ja pronssia. 

Huomasin juuri ettei minulla ole elämää, vain cosplay.



Pettymyksiä?
Ryhmäesityksiin on ehkä eniten kohdistunut negaa. Esiintyjät ovat olleet projekteissa ihania ja treenaaminen on ollut hauskaa, kyse ei ole siitä. Nega on kohdistunut siihen, että pohjaideat ovat olleet hyviä, mutta toteutus liian monimutkainen tiivistettäväksi 3-5 minuuttiin.

"Minä tiedän mikä on hyvä cosplay esitys ja minä tiedän millaisen esityksen pitäisi voittaa." Seuraavaksi voinkin korvata tiedän sanan ja vaihtaa lauseen luulen tietäväni tilalle. Omille kyvyilleen ja esityksilleen tulee hyvin herkästi sokeaksi ja sekös harmittaa, kun sen ymmärtää vasta kun tuomarit hierovat sen naamaasi antaessaan palautetta. Ainut mitä voi tehdä on tarkastella esityksiään kriittisesti videolta ja yrittää nähdä sen mitä tuomarit ovat nähneet. Katsojan asemaan asettuminen esityksen tekijänä on loppujen lopuksi melko hankalaa. 

Mihin olen erityisen tyytyväinen?
Jos jatkan aiheesta cosplay-esitykset, niin samaan aikaan olen niihin myös hyvin tyytyväinen. En ole eläissäni harrastanut teatteria, en tanssia, en ole koskaan opettanut muita ihmisiä ennen OF cosplay hommia, mutta siitä huolimatta olen saanut aikaan vaikka ja mitä; eli erinlaisia esityksiä. Tässä kaikessa itseoppinut  voin siis taputtaa itseään olalle ja todeta "paskemminkin voisi mennä!" :D

Yksittäinen asia mihin olen tyytyväinen cosplay-puvussa on Micahin Proppi (sirppi)! Se on paras proppi, johon olen 100% tyytyväinen! Ei sovi suomalaiseen luonteeseen tämä itsekehu.

Mitä vuosi 2014 sitten opetti?
Opin kantapään kautta, että yksikertaisuus ja selkeys kaikessa kamaluudessaan ja kauneudessaan puree cosplay-esityksissä aina. Sen sijaan liian diipin ja liikaa sälää sisältävän 3 minuuttisen shown seuraaminen on joko tylsää, ärsyttävää, sekavaa, tmstms.  Sekä kutsuvieraskilpailuesityksen että WCS-esityksen kohdalla panikoin, että taustanauha lipsynkillä ja eläytymisellä ovat liian simppeleitä ja paljaita. Oletin, että moisella setillä yleisö varmaan buuaisi minut Cosvisionissa ja meidät Traconissa pois lavalta. No niin ei todellakaan käynyt, vaan kehuja sateli niin että pää hölskyi. Puolestaan ryhmäesitykset joissa oli ehkä liikaa kaikkea, mutta joiden eteen oli nähty valtavasti vaivaa ja aikaa, eivät aiheuttaneet juuri minkäänlaista reaktiota. On se cosplay-esiintyminen jännää.

Ja loppuun kuva tämän vuoden lempi cossi-projektistani
Tähän on hyvä päättää vuosi bloggerissa. Ennen vuodenvaihdetta suuntamme Rukalle ja reissun ohessa on hyvä toteuttaa myös uusi cosplay CMV ;p

Hyvää uuttavuotta, nähdään Yukiconissa!

24.12.14

Luukku 24


Hyvää joulua ja tästä lähtee viimeinen photoshootkalenterin luukku! Aiheena on miksi nyt sitten kannattaa photoshootata:

Funfunfun

Shoottaaminen ei todella ole mitään vakavaa touhua, päin vastoin. Vaikka itse pidän kiinni kaikenmaailman aikatauluista ja suunnittelen shootteja saadakseni onnistuneita kuvia, niin shootti tilanteet ovat enemmän leikkimistä ja larppaamista, kavereiden kanssa pelleilyä.

Itsetuntobuusti

Kun saat käsiisi kauniita otoksia, jotka on otettu oikeasta kulmassa, oikeassa valossa ja kauniissa maisemassa, niin pakostahan siinä ajattelee"OHO, olenko tuo todella minä?" Täytyy sanoa, että itselläni ainakin tulee todella hyvä olo itsestä, kun näkee onnistuneita cossi-kuvia ja häpeilemättä voi todeta "Ompa prkl nätti kuva!"

Hyvä tapa testata pukua

Moni cossari pitää ajatusta varmaan absurdina, mutta itse olen muutamien pukujen kanssa pyrkinyt pitämään shootin ennen kuin olen pitänyt costyymiä conissa. Tämä on hyvä tapa testata mikä toimii puvussa ja mikä ei ja näin saa aikaa ehkä korjailla vielä epäonnituneita kohtia (etenkin jos puvussa pitää esiintyä).


Keino jakaa kaunis pukusi muulle maailmalle

Tapahtumissa livenä tavoitaa vain murto-osan cossihahmon faneista ja conin käytävällä otettu kuva kauniista puvusta ei voita kuvaa, joka on otettu kauniissa hahmolle ominaisessa ympäristössä. Kun kuvia jaetaan internetissä tottakai puvulle kannattaa antaa arvoisensa tausta ja nähdä photoshoottaamiseen vaivaa.


Muisto itselle

On monia pukuja joita en itse enää käytä syystä tai toisesta, jolloin on mukava että on olemassa muisto, kun puku on ollut päällä. Muutoin vaiva tuntuu turhemmalta kun ei ole mitään todistetta millainen puku oli vuonna x päällä.


Toivottavasti kalenteri ei ole ollut täysi susi ja joistakin luukuista on ollut apuakin :p Ehkä innostun kalenterin vääntöön ensi joulunakin.

Rattoisaa Joulua!

23.12.14

Luukku 23


Vammaisimmat shoottikuvat

Kalenteri lähestyy loppuaan ja seuraavaksi luvassa on epäonnistuneimmat/vammaiset shoottikuvat uusimmasta vanhimpaanaikajärjestyksessä. Vammaisuutta olisi ollut paljon enemmänkin, mutta säästän cossikaverit suuremmalta häpeältä ja tämä narsisti lätkii enimmäkseen kuvia itsestään.

"Tänään irtoo ;D"
"Yolla yolla!"
"Känni Arashi"




"Etpäs ikinä arvaa mitä minulla täällä housussa on."
"OH!"


"Kyykkykakka."
"Oh my!"









21.12.14

Luukku 22


Kuvaajamme terveiset

"Hei. Herra kuvaaja-täti Räbbänän jouluterveisten vuoro. Rullis pyysi minua rustaamaan kuvaajan roolissa jonkinlaista ohjetta tahi moitetta kameran edessä keikisteleville cossareille, jotta jatkossa osaatte päästää meikäläisenkin kaltaiset valokuvaharrastajat vähemmällä.
Vuosienkaan jälkeen en oikein osaa edes ajatustasolla asettaa itseäni kuvattavan asemaan, koska rehellisesti sanottuna vihaan itse kuvattavana olemista yli kaiken. Siispä pointsit ihmisille siitä, että edes kameran syötäväksi kykenette.

Jossain määrin tanssi-, urheilu- ja konserttikuvaustakin vuosien saatossa harrastaneena oppinut ehkä hiukan huonoille tavoille rasittamalla kameran suljinta aina laitteiston sietorajoille asti. More is more, kuten eräs nahkahousuinen donitsisankari länsinaapurista joskus muinoin totesi. Ainakin herkkä liipaisinsormi suo hyvässä lykyssä edes jokusen onnistuneen ruudun, joskin kuvien perkaamiseen saakin kuluttaa aina tovin jos toisenkin. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa jne.
Kuitenkin henkilökohtaisesti karsastan ajatusta tuoda liike ja larppaaminen puhtaisiin photoshootteihin. Alankin hiljalleen epäilemään, että näillä ihmisillä on joku sairas fiksaatio moiseen toimintaan ja pukushootti onkin heille ainut tapa toteuttaa itseään sillä saralla. Tottahan on, että kuvista tulee elävempiä ja ennen kaikkea luonnollisempia, kun liikekin on aitoa. Sen sijaan, että joutuisi poseeraamaan vartin verran koipi kainalossa pelkkää kurkipotkua varten ja lopputulos muistuttaisi lähinnä vajaakasvuista toteemipaalua.

No miksi sitten vihaan larppaamista kameran edessä? Yksinkertaisesti: kuvaajan työmäärä moninkertaistuu. Aikana ennen larppausta, photoshoottien kuvasaldo oli keskimäärin noin 300 otoksen luokkaa, mutta larppaamisen myötä puhutaan jo 800-1000 kuvasta shoottia kohden.
Pelkkä kuvien läpikäyminen käy jo työstä, editoinnista puhumattakaan. Varsinkin, kun cosplay-kuvien saralla huomannut parhaaksi tavaksi editoida kuvat yksi kerrallaan ryhmäajojen sijaan, joita yleensä tulee harrastettua esim. konserttikuvissa. Tietysti ryhmäajoja tulee cossikuvissakin hyödynnettyä, joskin lähinnä isompien kuvamäärien pienentämiseksi web-käyttöä silmällä pitäen.

No miksi cossaaja vihaa larppaamista kameran edessä? Liikkuminen näyttää luonnolliselta ja pukukin ihanalta, ei siltä osin valittamista. Tietysti puku on aina vaaravyöhykkeellä, mutta ennen kaikkea kameran edessä tapahtuvassa actionlarpissa yksi asia kuitenkin johtaa toiseen tai kolmannen unohtamiseen. Yleensä se unohtuva seikka on kameraa kohti oleva nassu. Hurpadurba hurrdurr, näin lyhyesti ilmaistuna. Tainnutkin viimeisen vuoden aikana kertyä kovalevyn täytteeksi enemmän kuminaamoja kuin edustuskelpoisia otoksia.
Nyt kaikilla cossaajilla onkin sopivasti joululoma aikaa harjoitella peilin edessä ilmeilyä ja liikkumista tai vaikka viritellä kameraa oman oppimisen avuksi, sen minkä nyt joulupöydän antimilta pakoon ennätätte. Osaatte sitten seuraavissa shooteissa pitää pakkanne koossa ja kuvaaja-tädin tyytyväisenä. Ei tarvitse kovin pian uutta samankaltaista päivitystä kirjoitella vieraisiin blogeihin.

Seuraavia photoshoottien muotivillityksiä ja joulua odotellessa,
Räbbänä"

Luukku 21


Kuvasarjat


Kaikki shootissa näpsityt otokset eivät välttämättä toimi aina yksinään. Mutta niitäkin on mahdollista hyödyntää yhdtistelemällä kaksi tai useampia kuvia sarjoiksi. Itse olen varsin ihastunut tähän ja mahdollisuuden tullen yritän aina hyödyntää kuvasarjojen tekemistä.




20.12.14

Luukku 20


Ilmavuutta kuvaan, Hahmo reunaan


Cossaajan ei aina tarvitse olla keskellä. Kuvaan voi yrittää mahduttaa maisemaa, tyhjää taivasta, toisen, hahmon, mitä ikinä mieleen juolahtaa ja näin kuvaan saa ilmavuutta, eikä näytä täyteen ahdatulta. 

 


19.12.14

Luukku 19


Lötkövötkö makuuasento


 Makuultaan otetuista kuvista, etenkin yläviistosta, on melkoisesti aina dramaattisuutta ja herkkyyttä. "Olen haavoittuvainen, herkkä ja kaunis nainenmies, uulalaa!" Tämäkin asetelma on melko nähty cosplay-kuvissa, mutta toimii!


18.12.14

Luukku 18


Kaksi hahmoa, yhteen keskittynyt


Jos edellisessä luukussa käytin proppia kohteena ja maisemana itse hahmo(j)a, niin sama pätee tässäkin luukussa. Toinen hahmo on tarkennettu ja toinen sumuinen henkilö on osa "maisemaa" taustalla.  

17.12.14

Luukku 17


Tarkennetun propin kautta blurrattuun cossariin


Kyseiset kuvat tuntuvat olevan vähän nurinkurisia, koska tarkennus pitäisi olla hahmossa eikä esineessä. Henkilökohtaisesti kuitenkin pidän tälläisista kuvista, joissa hahmo on sumuinen ja tarkennus on jossain muualla. Utuisena kuvattu hahmo, joka on enemmän kuvan maisena eikä kohde, antaa otokseen mielestäni ihanan haaveellisen ja unenomaisen tunnelman. 





16.12.14

Luukku 16


Eeppistä kakkaa alaviistosta


Maanrajasta otetut kuvat ovat melko tyypillisiä ja ehkä vähän käytettyjä, kliseisiä ja näihin törmään cossikuvia selatessa melko usein. Silti kyseinen kulma on minusta ihana, koska sillä saa kuvaan helposti dramaattisuutta ja mahtipontisuutta. Kuvaajan mönkiminen maanrajassa on aina huvittava näky, kun kyseistä kulmaa pyytää :D 

15.12.14

Luukku 15


Yleisesti asetelmista ja kulmista

Nyt pitää taas muistuttaa, että kun puhun viikon ajan cossikuvien sommittelusta ja kulmista, en puhu valokuvaajan näkökulmasta, vaan siitä millaisia kulmia pyydän usein kuvaajalta ja miksi. Esittelen tyypillisiä asetelmia mitä itse käytän kuvissa ja millaisiin törmään usein cossikuvia selatessa.


Kätevin kuvien suunnittelussa on itselle ollut kultainen leikkaus eli jaetaan kuva vaaka- ja pystysuunnassa kolmeen osaan ja lähdetään siitä liikeelle sommittelussa. Ei kannata rajata cossaria koskaan nivelten kohdalta ja tyhjää tilaa, esim. kivan näköistä maisemaa, kannattaa käyttää hyväksi ja kuvaan tulee näin ilmavuutta. Kuvan rajaamisen ja sommittelun vinkkejä löytyy vaikka millämitoin netistä.

Kuvien suunnitteleminen, kuvakulmien miettiminen ja sommittelu on suotavaa etukäteen. Niinkuin aijemmin olen maininnutkin, se säästää kuvauspaikalla järjettömästi aikaa ja energiaa. Valmiiden reffikuvien tallentaminen on hyvä idea kuvien suunnitteluun, mutta myös asetelmien piirtäminen paperille on hyvä apu, kun selittää kuvaajalle millaista asetelmaa hakee. Itse yleensä piirtelen rumia tikku-ukkoja ja vetelen kuvaan nuolia mistä suunnasta haluan kuvan otettavan tai mustiinpanoja millaista perspektiiviä haen. Loppu on kuvaajan käsissä.

14.12.14

Luukku 14


Käsien asennot

Viimeinen pose-luukku onkin sitten käsien asennoista. Samaa settiä kuin ilmeissä ja poseissa: älä pelkää feilaamista ja kokeile mikä olisi hahmolle ominaista!


Olen huomannut monesti, että kuvissa sormet ovat yksityiskohta, jotka vammaavat ja jäävät muuten hyvässä kuvassa häiritsenään.

Näin pose-viikon loppuun: heittäytykää, esitelkää niitä parhaita puolianne ja älkää pelätkö kameraa!  Suurkiitokset Kaiskalle, joka suostui malliksi kuviin ^^

13.12.14

Luukku 13


Ilmeet

Ilmeisiin paras nyrkkisääntö itselläni on: älä ujostele kameraa ja älä pelkää näyttää typerältä!
Heittäytyminen kuvaustilanteeseen naaman ilmeitä myöten antaa hahmolle sielua. Överiksi vetäminen usein auttaa rentoutumaan. Ilmeissäkin toki, peilin edessä harjoitteleminen voi auttaa itse kuvaustilanteessa.


Minun on myönnettävä, että itse usein unohdan naaman, kun keskittyminen pitää riittää kuvaustilanteessa niin moneen. Monesti avustaja huutaakin kamaran takaa "lameface, vähän enemmäin nyt ilmettä!" tms.

12.12.14

Luukku 12


Mies


Suora asento kameraan on jälleen paha, ainakin crossareille, eli kannattaa asettua kameraa kohti hieman viistoon. Itse olen crossanut todella vähän, mutta muuan kaveri neuvoi, että maailmaa kannattaa katsella nokkaansa pitkin eli nostaa leukaansa, levittää hartiat mahdollisimman leveälle, välttää huonoa ryhtiä ja ottaa tukevan oloinen haara-asento. Leveän ylävartalon korostaminen ja kapean alavartalon tavoitteleminen miehenä poseeratessa on siis hyvä muistaa.

11.12.14

Luukku 11


Nainen


Naisellisuutta saa samoilla jalkavinkeillä, kuin tytönkin poseissa. Kuvaan saa mukavasti naisellista muotoa, kun asettuu viistoon kameran eteen, koukistaa etummaisen jalan, laittaa painon takimmaiselle jalalle ja yrittää kääntää ylävartalon suoraan kohti kameraa, alavartaloa viistoon (oik.kuva). Päinvastoin kuin poikana/miehenä kannattaa korostaa naisellisia muotoja (lantiota, vyötäröä) mikäli puku sellaisen sallii.

10.12.14

Luukku 10


Pieni ja söpö poika


Crossareille yleisenä vinkkinä itse olen huomannut toimivan: vältä kaikkea mikä tuntuu sirolta. Vältä naisellisen lantion ja vyötärön korostamista. Rintamasuunta kameraan saa olla enemmän eteen kuin tytöllä, hartioiden levittäminen ja tukeva haara-asento antavat poikamaisen vaikutelman. Kun laittaa kädet taskuihin, puuskaan, raapii päänahkaa tai vaikkapa repun hihnoille saa kuvaan jälleen vähän enemmän ilmettä.

9.12.14

Luukku 9


Pieni ja söpö tyttö


Suoraan eteen poseeraminen oman kokemuksen mukaan on yleensä aina paha. Asentoa saa sirommaksi, kun asettuu hieman viistoon kameraa kohden, koukistaa etummaista jalkaa ja siirtää painon takimmaiselle jalalle. Jalan saa myös nättämään sirommalta ja pidemmältä kun asettaa koukkujalan varpaankärjille (vas.kuva). Eri käsien asennolla saa luotua hahmolle kuvaan luonnetta. 

8.12.14

Luukku 8


Toisen viikon teemana ovatkin sitten poseeraukset. Omat kuvaesimerkit kalenterissa ovat hyvin simppeleitä ja toimivat niin shooteissa kuin conissa kuvaajille poseeratessa.

Yleisesti poseeraamisesta

-Kaikki tuntevat oman vatalonsa ja naamansa itse parhaiten eli poseeratessa kannattaa korostaa näin omia hyviä puolia.

-Pitäkää hyvä ryhti, vatsa sisään, rinta ulos. Tässä tosin kannattaa varoa ettei näytä ihan jäykkäpaskalta, vaan rennolta ja luonnolliselta.

-Kaksaria eli kaksoisleukaa voi välttää nostamalla kielen kitalakeen.

-Tutustu hahmon kehonkieleen (etenkin crossatessa), koska tällöin saat paljon enemmän luonnetta poseerauksiin.

-Harjoittele poseja! Napsi vaikka kokovartalo selfieitä ja tunntustele, mikä näyttää hyvältä ja mikä ei poseeratessa.

-Jos oma mielikuvitus ei riitä tai poseeraaminen ei tunnu aluksi mukavalta, niin ota muualta mallia! Googlaa reffikuvia itseä miellyttävistä asennoista. Itse käytin tätä sivustoa aikoinaan, kun harrastin vielä piirtämistä, joten voisi käydä tähänkin tarkoitukseen.


Kommentteihin jakakaa ihmeessä omia poseerausvinkkejä ;p

7.12.14

Luukku 7




Kuvauskalusto ja muut värmeet

Viimeinen ilta ennen kuvauksia kannattaakin käyttää siihen, että tarkistetaan kaikki cosplay-puvun osat, silitetään ne ja fiksaillaan peruukit.

Kannattaa varata mukaan VAIN KAIKKI TARPEELLINEN! Ylimääräisten tavaroiden kantaminen käy pidemmänpäälle hermoille. Mukaan kannattaa varata syötävää, juotavaa, meikit korjausta varten, istuinalusta ja lisävaatetusta kylmän yllättäessä. Koska itse olen kulkenut valtaosaan cossi-shooteista pyörällä, olen oppinut kätevän pakkaamisen jalon taidon :D


Kuvauskalustosta tsekataan, että akut ovat täynnä ja muistikortti tyhjä. Jos mukaan tarvitsee kuvausjalustaa tai hejastinpeiliä, nekin pakataan kuntoon edellisenä päivänä.