25.12.12

Vuosien varrelta


Muutamia "cosplay historiani"- postauksia sateli aiheesta hiljattain ja päätin itsekkin ottaa haasteen vastaan. Lätkin mukaan videoita, koska ryhmäcosplay-esiintyminen on ollut alusta asti lähellä sydäntä ja on edelleen. 


2008
Lunch


Dragon Ballin Lunch ja Hellsing zombi pukuni ajoittuvat Animeconiin 2008. Kyseisen tapahtuman jälkeen ei enää ollut paluuta "normaaliin" elämään. Olin kaverilleni kerennyt ennen tuota tapahtumaa tokaisemaan "Kuka idiootti käyttää 200e johonkin naamiais pukuun" Minä...  

Hellsing esityksen tekeminen oli... jännää. Minulla ei ollut minkäänlaista pohjaa esitysten tekemiseen, ei tanssitaustaa, ei teatteritaustaa, ei pukujenteko taustaa. Kehittelin koreografiaa hyvin pitkälti sen pohjalle, millaisia biisejä kaveri oli minulle antanut taustamusiikiksi. Ja niinkuin lopputuloskesta huomaa, esityksessä ei ole päätä eikä häntää. Mutta ilmeisesti ainakin osalla yleisöstä oli hauskaa, kun pudotimme kaiken homoilun väliin vähän heteroilua.


2009
Tenjou Utena, Yoko Ritona


Alku vuodesta 2009 kerkesin kokemaan viimeisen ahtaan Traconin teknillisen yliopiston tiloissa, ennen kuin se muutti ah niin ihanaan Tamperetaloon. Kisasimme kaverin kanssa parikisassa Utena- sarjan varjolla. Peruukkien laatu oli kammottava, mutta noin muuten ompelujälkeni oli ok ja proppia tämä idootti veisti puusta puolivuotta. Utenaa seurasi Yoko Animeconiin 2009. Ensimmäinen hyvälaatuinen peruukki, joka tällä hetkellä makaa aivan karsean näköisenä laatikon pohjalla. Ei siksi että sitä ei hoidettu ollenkaan, vaan siksi että sitä ei hoidettu conin aikana tarpeeksi usein. Yoko sai aikaan parhaat reaktiot niin con-kansan kuin ulkopuolistenkin silmissä. Pukuna tämä on ollut minulle kaikista rakkain, vaikka korjailtavaa löytyy.

Tengen toppa esityksenä _yritti_ edes vähän ottaa mukaan sitä kaivattua sarjauskollisuutta. Rakenne oli surullisesti sama kuin Hellsingissä, biisin pätkää toisensa perään, mutta puvut olivat parempia ja hahmoista sai tällä kertaa ehkä enemmän irti. Tällä hetkellä mietin myös hartaasti MIKSI annoimme ryhmän nimeksi Säihkysääret ja karvaiset kintut...


2010

Yoko Ritona, Tira, Eri Sawachika



Pukujen määrä lisääntyi tasaisen varmasti vuoteen 2010 asti ja Tira oli vaikeustasoltaan itselleni suuri harppaus eteenpäin. Opin suunnattoman paljon kaavoituksesta, värjäsin ensimmäistä kertaa peruukkia ja coveroin ensimmäiset kengät(taitavat olla parhaat mitä olen aikaan saanut). Esimakua sain myös armoroinnista.

Desun cosplaynäytöksen showta oli lähdetty rakentamaan tällä kertaa aivan eri näkökulmasta. Ei enää pätkittyjä biisejä tai huonoa huumoria. Esitys oli jälleen yrityshyväkymmenen. Taistelu näytti hyvältä ilman pukuja, mutta pukujen kanssa liikkuminen ei ollutkaan niin sulavaa kuin mitä olisi pitänyt. 

2011
Bulma, Angela, Asuka Langley, 
Asuka Langley, Tenjou Utena, Ran Kotobuki


Vuosi jolloin opin että kangasta ei taritse olla 5metriä, kun pukuun kuluu vain 50cm.... Angela oli pukuna ihana, mutta yhtä helvettiä päällä. Uutena materiaalina kipsit, metallit, PU-vaahto. Kesällä Animeconissa koin pahimman cosplay mokan: kokovartalo makkarankuori Asuka. PVC se vain oli huono vaihtoehto ja olisi pitänyt opetella liimailemaan rehellistä lateksia. Utenaan osasin ommella takkiin vuoren ihka ensimmäistä kertaa. 2011 oli merkittävä vuosi myös cosplaykuvien puolella. Pakotin itseni opettelemaan photoshopin salat ja raahasin itseni ja kaverit milloin minnekkin shoottaamaan uusia pukuja. 

Vuosien mittaan esiintyjämäärä nätisti  väheni, 5, 4, 3, 2... Utenasta mieleen on painunut älytön esityksen harjoittelu. Ensimmäistä kertaa esitystä harjoiteltiin todella pitkällä aikavälillä ja usein. Harjoitelulla tarkoitan harjoittelua, en koneella istumista ja suunnittelua. Tuskaiset tunnit tanssisalissa lähes 30 asteen helteessä olivat vaivan arvoisia. 

2012


Faye Valetine, Asa Shigure, Xing Cai, Meiko,
Castanic, Videl Satan, Kanzaki Urumi, Gumi


Tänä vuonna harrastus oli sillä malilla, että vekkihameen kykeni päräyttämään yhdessä illassa siististi, peruukin suoristamaan tunnissa tai jotain muuta simppeliä. Opin, että kun asut tekee kertaalleen kunnolla ei tarvita yhden yhtä hakaneulaa tai viimehetken pelastusviritelmiä. Xing Cai ja Castanic olivat 2012 vuoden opettavaisimmat. Muoviseosten valaminen ja levyjen muotoilu tuli tutuksi. Kankaan monimutkaisempaa painatusta kontaktimuovi menetelmällä sai myös opetella olan takaa. Usempi yritys ennekuin pääsin kunnolliseen lopputulokseen. 

OF GTO-esitys saa sydämmen pampattamaan ilosta. Hellsing ryhmäesityksestä asti päämääränä on ollut tehdä jotain eeppistä ja hienoa esitystä ja GTO:n jälkeen on löydetty oikealle polulle. Tämän jälkeen kuulin asioita, joita vain toivoin kuulevani koko harrastusurani aikana. Voin vain nöyrästi kiittää ryhmässä olleita. GTO ei kuitenkaan ole se ultimaattisen täydellinen esitys, vaan se on alkua sille kaikelle hienolle mitä OF tulevaisuudessa saa aikaiseksi. 


2008 - 2012




: )




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti