9.10.11

Krooninen cosplay-myöhästely



En blogaa järkevyyksiä ja en muuten blogaa nytkään. Blogaan pitkäaikaiseen vitutukseeni. Yksi ärsyttävimmistä asioista, jota maailma päällään kantaa. Jota minä niin uskomattoman täydellinen ihmisperse en vain voi ymmärtää. Suurin osa on omalla cosplay-urallaan on törmännyt vaiheeseen, jossa pukua tehdään viimeisenä iltana ennen conia ja ommellaan sormeen, koska on niin tulipalo kiire sen yhden perkeleen pellepuvun kanssa. Jep, jos tämä on ollut vain vaihe, josta on opittu ja se on osa cosplay-historiaasi niin se on ok. Jos sinulla nyt on vuosien kokemus ja jatkat itsesi huijaamista aikataulujesi kanssa, olet ärsyttävä krooninen cosplay-myöhästelijä. Sinua ei pidä sääliä, koska leikasit niitä ruumiin osia irti kiireen takia väsyneenä. Opi virheistä tai älä opi ja lopeta turhanpäiväinen ininä ja vikinä.


Kaveripiirissä kuin myös blogeissa toistuu se sama vanha kaava, johon nämä krooniset cosplay-myöhästelijät sortuvat. Tyypillinen esimerkki cossarin ajankäytöstä:


1. Suunitellaan PÄÄSSÄ, ei edes piirrellä paperille. Katsellaan kuvia netistä ja haaveillaan miten ihana se olisikaan päällä. Cosplay blogaajat usein listaavat kuukausia, jopa vuotta ennen tapahtumaa mitä pistävät minnekkin päälle. Lista sisältää parhaimillaan 10 pukua.

2.Katsellaan peruukkeja piilareita, muita materiaaleja. Ehkä ne jopa tilataan ajoissa.
Ahkerimat saattavat tylsällä tunnilla koulussa piirrellä kuvia asusta ja kaavoituksesta.

3. Kuukautta/2vk ennen conia alkaa tosi työstäminen. kaavoittamisen kanssa on tuskailua, materiaalien kanssa epäonnistuttaan, kiire vallitsee myös muilla elämänalueilla kuten koulussa/töissä.

4. Viimeisenä iltana itketään ja kiukutellaan ja vannotaan itselle, että seuraavan cossin kanssa teen itselleni aikataulun ja pysyn siinä (näin ei koskaan kuitenkaan tapahdu). Tuolle vuodelle on saatu valmiiksi vain murto-osa cosseista, kuin mitä oli alunperin suunitellut. Valmiiksi saadutkaan eivät ole täydellisiä ja saumat kiertävät.


Yhteisestä cosplay-projektista raivottuani kaverille hän sanoi ettei tee yllämainittua esimerkkiä tahallaan, vaan ei vain osaa hallita aikaa. Ovatko cossarit vain oikesti huonoja ajanhallinan kanssa? Osaavatko he tehdä aikataulua ja pysyä siinä, sekä varata lisäaikaa takapakin tullessa? Kun coni lähestyy ajatellaan "onhan tässä aikaa". Päivät senkun hupenevat ja huomataan, että nyt olisi jo kiire. Puvun tekoa siirretään niin kauas tulevaisuuteen kuin suinkin mahdollista, koska halutaan vältellä ajatusta, että puku voi failata, KOSKA sitä ei alettu tekemään ajoissa. Vältellään edessä olevaa työmäärää ja vaivaa mitä puvun eteen pitäisi tehdä. Kun kerran tai moneen kertaan aikataulu puvun kanssa on pettänyt ja sen takia valvottu öitä ja itketty, niin eikö jotain olisi pitänyt oppia. Miljoonan toiston jälkeen voisi luulla, että on aika alkaa tiedostamaan ongelma? Kun ongelman tiedostaa, voisi yrittää parantaa tapojaan.

Lääkäreiden mukaan on olemassa teknistä myöhästelyä, joka voisi olla yllämainittu henkilö, eli ei vain kykene hahmottamaan kuinka kauan missäkin työvaiheessa menee. On myös olemassa biologista myöhästelijää, johon kuuluu kriisinkehittäjää "kiire on minun tapani elää", ihmisiä jotka eivät vain suostu aikataulujen orjiksi "minä teen niinkuin lystään" ja sitten on "minä teen vielä tämän" tapaus eli aina on muuta parempaa/kivempaa/tärkeämpää tekemistä ennen asun tekoa. On myös ihmisiä joilla ei ole kykyä kieltäytyä, vaikka tietää että esim. seuraavalle vuodelle on jo ihan tarpeeksi projekteja. Lista erityyppisistä myöhästelijöistä jatkuu varmaan loputtomiin.

Mutta jos on huomannut, että oma myöhästely on jatkuvaa ja on vain aikaansaamaton niin mikä pakko niitä cossiasuja on ilmoittaa kuukausia etukäteen? Ymmärrän, että sillä saa esim. blogeihin mukavaa täytettä ja on kiva jakaa muiden kanssa mitä "tekee", mutta sen oman tekeleensä voisi esitellä mieluummin WIP-kuvien kera, eikä vain googlettua lähdehahmoa. Onko pakko suunitella päivät pitkät ja olla kuitenkaan tekemättä mitään? Jos tietää, ettei saa jotain valmiiksi johonkin tapahtumaan mennessä onko niitä deadlinejä pakko asettaa itselle? Ei. Jos tietää, ettei osaa hallita aikaa ja asenne on ettei aijo opetellakkaan, niin eikö voisi vain todeta "teen tämän, kun jaksan ja pistän päälle, kun on valmis johonkin coniin X" oli kyse sitten kilpailusta tai muuten hengailusta conipiakalla. Jos suunitellusta aikataulusta kiinni pitäminen on ylivoimaista niin miksi ylipäätään vaivautua.

  Kaikista ongelmallisinta on kun tällaiset henkilöt lupautuvat ryhmä/pari-cosplay hommiin. Luvataan tehdä asu-X ja vähää vaille conia saadaan tietää että "Oho emmä ehtinykkää, vaik oli mull vuosi aikaa mesettää ja hengaa FB". Kun lupautuu ryhmään pitäisi tietää, että yhtäkkinen hyppääminen pois siitä voi pilata suunitelmat monelta muulta harrastajalta. Henkilökohtaisesti verisuonet poksahtelivat, kun heeboilla on vuosi aikaa työstää pukua ja pitkin tätä vuotta kuulee kommenttia "Mun pitää tehä tä asu niiiiiin hyvin koska....." ja kuitenkin se jää viimeiselle viikolle, viimeiseen iltaan. Aikaansaava henkilö olisi varmaan mieluusti tehnyt toisen puvun mikäli olisi tiennyt, että aikaansaamattomat henkilöt aikovat vain maata perseellään kyseisen projektin suhteen.


Entä ovatko nämä cosplaymyöhästelijät samanlaisia myös siviileissään? Ovatko he myöhässä koulusta tai töistä? Aloitetaanko esseen kirjoittaminen tai kokeisiin lukeminen vasta viimeisenä iltana, koska tietokoneella ja FB hengailu on ollut niin paljo kivempaa? Vai harrastavatko ihmiset tätä vain cosplayn parissa, mutteivat arkielämässä? Jos näin on niin kysynkin, miksi? Koska se on vain harratus? Vai onko cosplay harrastus se mihin kaikki krooniset myöhästelijät ajautuvat, koska myöhästely tässä harrastuksessa on sallittua ja normaalia!? Kukaan, paitsi ehkä se parisi/ryhmäsi, ei vahtaa tekemisiäsi, ei patista sinua kiirehtimään, eikä tekemään yhtään mitään. Olet oman itsesi herra ja teet niinkuin lystäät ja saat valittaa ja ulista kiireestä, sekä uhkaavasti lähestyvästä conista. Jos haluaa saada aikaan on siis vaadittava jotain itse itseltä, kuinka moni siihen loppupeleissä pystyy. Ihminen on lauma eläin.

Itse olen pissapää ja kehuskelen nyt etten kuulu näihin kroonisiin cosplaymyöhästelijöihin. Kun aloitin cosplayn tein muutaman kerran virheen, jolloin jätin paljon asioita viimeiseen iltaan. Viimeiset pari vuotta viimeisen illat ennen conia ovat menneet kavereiden pukujen tekemisessä. Myönnän, että aina jotain jää sille viimeiselle illalle, mutta yleensä tämä viimeisen illan työ vaatii sen 5-30min eli pieniä korjailuja vain.

Tämä on ääneen pohdintaa. En ole huolissani, että jokainen cossari on vakavasti sairas ja coneihin pitäisi saada AA-kerho malli, jonne jokainen voisi purkaa turhautumisensa ja yrittää "parantua". Päinvastion voisi harkita hienoa ohjelmanumeroa "Cossarin kurileiri" jossa näistä vätyksistä tehtäisiin kunnollisia cossareita. Ei, tämä on vain puhdasta ärsyyntymisen purkamista ääneen. Ei ole mitään niin raivostuttavaa, kuin kuunnella viimeisinä viikkoina kavereilta, kun mikään ei onnistu ja on kiire, vaikka hetkestä x taaksepäin kaverilla oli _vuosi_ aikaa tehdä puku. VUOSI. Siinä vaiheessa saa vain hävetä pitkään ja hartaasti.

Kitooos ja heihei!

8.10.11

Kemin Mangapäivät VOL.2


Tracon oli viimeinen isompi tapahtuma tälle vuodelle, mutta kävin piristäytymässä ja pukuilemassa Kemin kulttuurikeskuksen  pikkutapahtumassa. Päivä meni shoottailessa, luennoidessa ja tuomaroidessa cosplay-kilpailua. Onnea voittajille vielä kertaalleen.

Luentomme löytyi ohjelmasta nimellä "Cosplay-proppien alkeet". The Elffi on pitänyt aiheesta Suomen joka kolkassa luentoa, mutta päätimmepä silti vetää oman version. Toivottavasti emme selostaneet samoja tämän vuoden coneissa kuultuja asioita, sillä en käynyt yhdelläkään elffin luennoista. Mahtoi olla ensimmäinen kerta, kun säästyin oudolta änkyttämiseltä ja lagailulta luennon alussa eli kehitystä on tapahtunut. Myös se raivostuttava "niinku" on kadonnut tai ainakin roimasti vähentynyt. Minulla on aina vakkari kuulijat, joilta pyydän risuja suorituksestani.



Erinnäisillä pohjoisen mangapäivillä, Animeseminaareissa, Kitaconeissa järjestettyäni ohjelmaa olen huomannut viimeisen vuoden aikana, että ne vetävät minua koko ajan enemmän ja enemmän puoleensa. Samaan aikaan haluan kuitenkin kehittyä cosplay-harrastuksen saralla ja pystyssä on myös pidettävä omaa yhdistystä ja pj:n roolia. Näin työttömänä avoimen yliopistolaisena minulla on toistaiseksi aikaa, mutta jahka opinnot taas kutsuvat niin voi olla, että joudun itkien hyvästelemään jommankumman vapaa-ajan aktiviteetin. Molempia voi toki jossain määrin harrastella, mutta jos haluaa saada aikaan suuria on keskityttävä yhteen asiaan. Lääppää on tosin lentänyt siitä, että ohjelma/tapahtumien järjestämispuolelle siirrytään vasta siinä vaiheessa tosissaan, kun sinusta tulee vanha ja ruma. Olen neuvoton, mutta yritän lohdutella itseäni ajatuksella, että tästä vuodesta pitää ottaa kaikki irti kun vielä pystyy.



Shoottailua Kotobuki Ran - Super Gals - sarjan päähenkilöstä. Hävettää myöntää, mutta sarja on yksi lemppareistani. Puvusta nyt ei ole suurempia maininan aiheita, koska kaikki oli suurimmaksi osaksi ostettua. Hame oli työläin osa, sillä valkoiset raidat piti omilla sievillä kätösillä värjätä. Valmista oikeanlaista ruutukangasta kun en löytänyt. Peruukki on Angelan, jota cossin viime kupliissa. Nipsnaps, tukka rullalle ja hiustenkuivaajalla kiharsin sen kikkuraksi. Jotain uutta tästäkin asusta opin.

 






Edessä on kylmä ja pimeä talvi. Pitänee siis nauttia vielä syysauringosta ennen kuin se painuu mailleen, yrittäkää tekin. Heihei!

EDIT: myös Kaiska oli syötävän söpö ;_; <3