28.11.10

Remember, there are no bad crews, only bad leaders

Kirjoitettu teksi on tiivistetty aika lailla otsikkoon. Ei ole olemassa huonoja ryhmiä/oppilaita/joukkoeita on vain huonoja johtajia. On vain huonoja johtajia ja opettajia, joiden takia asiat failaavat, I agree! Ryhmänjohtaja on vatuussa opittavasta asiasta, työnjaosta, ryhmän kannustuksesta, motivaation ylläpitämisestä, ryhmähengestä, infoamisesta ja yleensä koko harjoitteluprosessista. Ryhmäcosplay tai mikä tahansa joukkoelaji/peli vaatii jokaisen ryhmäläisen täyttä työpanosta, jotta päästään tavoiteltuun määränpäähän. Mutta erityisen tärkeää on, että ryhmästä löytyy se motivoitunut pikku-Hitler joka pistää porukan persauksiin vauhtia! Nyt voisinkin siis pohtia näiden pikku-Hitlerien asemaa ja tehtäviä ryhmäcosplay porukassa. 

Huono selitys!

Olen monesti kuullut ryhmäcossikisojen jälkeen kuinka ryhmäjohtajat selittelevät puolitekoista esiintymistään mm. ajan puutteen-, huonojen oppilaiden tai ryhmäläisten poissa olojen vuoksi. Huono selitys! Syynä ei ollut ajan puute, vaan liian myöhään aloitettu harjoittelu. Syynä ei ollut huono oppilas, vaan huono opetus. Syynä ei myöskään voinut olla ryhmäläisten poissaolot. Johtajan tulee ottaa selvää milloin ja missä harjoitellaan, milloin kaikille sopii. Jos yhteisistä säännöistä luistetaan useasti ilman hyvää syytä, tulee ryhmäjohtajan poistaa nämä henkilöt. Niin inhottavalta, kuin se kuulostaakin. Kun yksi on poissa, se hidastaa jokaisen ryhmäläisen oppimista. Selityksiä aina löytyy, mutta muistavastko johtajat vilkaista peiliin kaiken kiireen keskellä? Jos johtajana olo stressaa, ahdistaa, mikään ei onnistu ja tuo äidinkielen esseekin pitäisi kirjoittaa, niin ole hyvä ja älä johda porukkaa. Kukaan ei pakota sinua siihen, eihän?

Perjantai illan Soul Calibur harjoitukset
Kritiikkiä, neuvoja ja keuhuja!

Ryhmänjohtajasta ei ole mukava olla ilkeä ja kertoa mitä tänään teit väärin. Ryhmäjohtaja ei yleensä nauti ihmisten sättimisestä. Neuvomisen ja kriitikin tarkoitus ei ole tarkoitus tuoda esiin oppilaan huonommuutta, vaan näyttää miten asian voisi tehdä paremmin. Usein omissa hajoituksissa joku tuntee huonommuutta, koska saa samoja neuvoja kerta toisensa jälkeen. Vaikka tämä on turhauttavaa sekä johtajan että oppilaan kannalta, on se silti välttämätöntä. Toistaminen ja siihen keskittyminen yleensä syövyttää opittavan asian mieleen ajan kanssa. Toiston ja keskittymisen lisäksi oppilaan täytyy kuitenkin ymmärtää mitä tekee väärin ja miten se pitäisi tehdä oikein, eikä hokea haukionkalaa. Johtajankin on siis välillä pidettävä kritiikin täytteinen arkkunsa kiinni ja kysyttävä oppilaalta itseltään "Mitä teit oikein? Mitä teit väärin? Mitä aijot tehdä korjataksesi virheet?" Tätä kannattaa käyttää myös, jos tuntuu ettei ryhmä ota palautetta vastaan. Kaiken neuvomisen jälkeen olen myös oppinut, että vaikka kuinka neuvoisi ja yrittäisi opettaa, tarvitsee ryhmä myös "aiheetonta" myönteistä palautetta eli kehuja ja kukkasia. Tämä on ollut itselleni varsin vaikeaa muistaa.
Ilman kehuja ryhmä kuin ryhmä masentuu. Jos he eivät saa tietää että ovat edes hieman kehittyneet, ei ole myöskään motivaatiota parantaa suoritusta. Kritisoidessani ryhmää sorrun myös usein käyttämään mahdollisimman vittumaista äänensävyä, vaikkei tarkoitus ole olla ilkeä.

Kun Ryhmänjohtaja ja ryhmä kohtaavat!

Myös ryhmä opettaa johtajaa. On nimittäin olemassa niitä pikku-Hitlereitä, jotka näkevät olevansa ryhmän yläpuolella  ja eivät ota vastaan ryhmän kritiikkiä. Johtajakin on ihminen, joka tekee virheitä. Itse olen vältellyt asettumista ryhmän yläpuolle ja ottanut vastaan neuvoja, sekä toiveita. Eniten olen saanut kuulla juuri tuon positiivisen palauteen vähäisyydestä, mutta yritän parhaani mukaan antaa sitä. Jos jokin asia on hankala ja tuntuu, ettei sitä millään opi, ei se automaattisesti tarkoita ettäkö se olisi ryhmän vika. Yleensä vika on johtajassa, ei ryhmäläisessä. Jotkut oppivat asiat hitaasti, jotkut nopeasti. Joillekin asia pitää vääntää rautalangan kautta ja jotkut oppivat asian kerta heitolla. Se pitääkö asia vääntää rautalangasta vai ei, ei tee ryhmäläisestä yhtään huonompaa. Sen sijaan, jos johtaja on laiska eikä jaksa etsiä ryhmälleen sopivia tapoja opettaa asia on vika johtajan taidoissa. Toki joskus jollain on vain huono päivä, eikä mikään onnistu ja se on normaalia.

Kaikki erinlaisia, kaikkia saman arvoisia?

Kaikki saman arvoisia, mutta voiko kaikilta odottaa samanlaista oppimista samalla tahdilla? Aina voi vaatia, toinen sitten tuottaako tämä vaatiminen tuloksia. Aiemmin mainitsemi rautalangasta vääntö ei ole aina pahasta. Jotkut tarvitsevat enemmän aikaa oppia asia, joten heille pitäisi silloin suoda tämä. Ei vain harjoittelemalla kotona, vaan esimerkiksi pitämällä extra harjoituksia. 

Millainen ryhmänjohtaja sinä olet?

Itse rakastan sunnuntaiaamun saarnaa. "Sinä olet veltto kuin makarooni, sinä et ole harjoitelut kuin 45min tällä viikolla, vaikka käskin harjoitella tunnin ja sinä et keskity!!! Keskittykää, jännittäkää lihaksia, kuunnelkaa musiikista oikea tahti!" Tämä minun ankaruuteni johtuu lähinnä siitä, että joskus muinoin harrastin SM-tasolla jotain ja takaraivooni kiteytyi jotain tälläista: muille on kiva möykätä, kaiken pitää olla siistiä ja hyvin opeteltua ja johtajan ei koskaan tarvitse olla mukava vaan pätevä.
Ryhmä on mm. sanonut minulle uutta ohjelmaa harjoiteltaessa "Me ei olla akrobaatteja, sä tunnut unohtavan sen". Ei, en minä unohda, tiedän varsin hyvin ettemme ole. Mutta kaiken oppii kun harjoittelee! Olen kyllästynyt ja pitkästynyt keskiverto esityksiin ja tavoittelen jotain suurempaa. Olen suuruudenhullu ja MINUN MIELESTÄNI on ajan hukkaa tehdä vain jotain keskivertoa.

Genie - SNSD
Kaunis vuodatus. Btw, Onneksi aivan kaikki ei ole minun harteillani, vaan Kaiska on esimerkiksi ottanut hoitaakseen salien vuokrauksen ja rahaston hoidon. Thanks! Ja nyt voitte seuraavan kerran osoitella sormella
conissa "Tuolla menee se suuruuden hullu pikkunatsi!" Ja näihin tunnelmiin lopetan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti