24.10.10

Just a quick update

Hyvää syyslomaa! Operaatio Fredrik juhlisti alkanutta lomaa teemabileiden merkeissä. Kasari jumppa-asuthan on kuuminta hottii ikinä!




Jumppabileiden lisäksi olen edistynyt cossi suunitelmieni kanssa. Olen aloittanut Angela cossin, joka olisi Kupliiseen näillä näkymin tarkoitus saada valmiiksi. Peruukkikin tilattu. Kitacon III esitykseen tuleva Oh!- videon asu taas on loppusuoralla

Vuori repsottaa, resorit kiinnittämättä, vetoketju hommaamatta, eiköhän siitä hyvä tule.
Jos kesällä ois tajunnu ostaa valmiit H&M nii ei ois tarvinnu ite vaivautuu ompelee.
 Kenkä kenkä!
Ja no, tämän enempää en ole Angelaa ehtinyt aloittaa. Pelkän 5 metrisen koriste nauhan  kuviointiin meni  useampi tunti. Kuka hullu tätä cosplayta harrastaa ?  :D




Kuvaisa postaus, näin tällä kertaa. Ensi viikon WCS karsintoja ja kemin mangapäiviä odotellessa. Yay!

15.10.10

Vaikeasti hyväksyttävä todellisuus

Perjantai päivän mietteitä tiivistettynä seuraavaan sananlaskuun: ”Täydellisyyteen kannattaa aina pyrkiä. Siellä on tilaa kaikille, muttei vielä ketään.” Lause sisältää sen mikä minulle on cosplayharrastuksessa ehkä kaikkein vaikeinta ollut hyväksyä. Toisin sanoen se, että vaikka proppi on viilattu sileäksi, saumat ommeltu suoriksi ja peruukki on parasta laatuaan, ei välttämättä voi olla animesta revityn lähdekuvan näköinen. Vain siksi että oma vartalo on tästä maailmasta ja animevartalo animemaailmasta.

Animevartalo vaatii kylkiluiden ja sisäelinten liiskaamista, ryhdympä siis  tuumasta toimeen!
Naishenkilö X haluaa crossata muskelimiestä sarjasta X, mutta tajuaa olevansa pieni ja hintelä. Hän ottaa tavoitteekseen päästä samaan, kuin lähdekuvan äijä. Hän hikoilee salilla, juo proteiini pirtelöitä ja seuraava askel kohti täydellisyyttä ovat plastikakirurgilla hankitut jalkojen pidennökset. Hän tuntee cosplayn poltteen rinnassaan ja tekee mitä vain päästäkseen tavoitteeseensa. Onko tämä nyt järkevää? Kannattaako itseään ajaa hulluuden partaalle yhden harrastuksen tähden? Jokainen päättäkööt sen itse, mutta omasta mielestäni liika on liikaa. Ihmisellä on sisäelimet, animehahmolla ei. Monesti vyörätö piirretään niin kapeaksi, että hahmon sisäelinten pitäisi tosielämässä painua kasaan. Ja vastaavasti rintoja suurrennetaan niin paljon, että jokainen animebeibe varmasti kärsisi niska ja hartia kivuista. Ylä- ja alavartalon suhde toisiinsa... siitä en sano mitään.  


Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana  
Itse olen vasta hiljalleen hyväksynyt, ettei täydellisyyteen voi tässä harrastuksessa aina päästä. Mutta jotta pääsisin edes lähelle sitä olen ottanut käytöön kaikenmaailman ”huijaus” konstit, kuten slim&liftit, kiilakorkokengät, suurentavat piilarit, (ja pahin huijari) photoshop. Kun tuntee oman kroppansa, osaa korostaa hyviä puolia ja piilottaa huonot. Vaikka päättäväisesti tavoittelenkin oikeaa vartaloa ja vuoden salikorttiin uppoaa 300e ymmärrän, että oman fysiikan rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan. Terveenjärjen rajoissa laihdutus, kuntoilu ja itsensä muokkaus on ihan okei. Kun taas aletaan puhua säärten pidennöksistä ja silikoneista, pitäisi henkilön tehdä cosplayta ammatikseen, jotta tämä olisi oikesasti järkevää. Ainakin minun mielstäni.

On myös valitettavaa, että esim. aasialainen sopii tiettyhin hahmoihin/cosseihin paremmin kroppansa ja kasvonpiirteidensä takia. Mutta samalla tavalla leveä perse voi olla edukseen tietyissä cosseissa ja päihittää laudat. Kukin cossatkoon tietenkin mitä mieli tekee, mutta toisten päällä jokin vain näyttää paremmalta kuin toisten.

Lyhyseti pointtini oli, että cosplayssa on äärettömän tärkeää ymmärtää omat fyysiset rajansa. Ei pitäisi, eikä saa masentua, koska ei voi lennellä taivaalla, mahtua pokepalloon tai saada sitä täydellistä tiimalasi vartaloa!  
Tänään olen valaistunut ja hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, ehtiihän sitä huomenna taas potea itseinhoa ja tavoitella taivasta :D 

Hyvää viikonloppua kaikille! POKS 1000 kiitos ihmiset!