12.7.16

Sademasentuneiden Animecon

Animecon oli viikonloppuna. Siellä oli ihan hauskaa. Juuh elikkäs...

Kuvasi Sonoko
Kolmen hengen poppoon oli tarkoitus pyöräillä coniin 350km kolmessa päivässä, jota varten oli koko kesä treenattu. Keskiviikko-perjantai välinen sää oli kuitenkin arvaamaton ja etenkin torstaina reitillämme oli pelkkää kaatosadetta luvassa, joten siirsimme tämän koitokseen suosiolla ensi vuoteen. #RIPconipyöräily2016. Nyt toivomme hartaasti, että ensi Animeconiin meille suotaisiin mukavammat pyöräilykelit. Masentuneina huonosta säästä lähdimme coniin ihka ensimmäistä kertaa bussilla! Olen kerran mennyt coniin junalla vuonna 2010 Traconiin, mutta muutoin coniporukkamme on aina matkustanut henkilöautolla. Jahka pääsimme Jyväskylään, niin viikonloppuhan oli enimmäkseen yhtä auringonpaistetta.

Lauantaiaamuna nakkasin päälleni viime Traconiin tehdyn Casual Asan asun. Suuntasimme ensimmäisenä Pokemon-visaa katsomaan, mutta sali olikin jo ihan täynnä, joten päivän ensimmäinen ohjelma jäi näkemättä. Kerkesimme katsastamaan conialueen tässä välissä ja täytyy sanoa, että tykkäsin. Vaikka sisäilma tuntuikin paikoin tunkkaiselta, niin rakennus oli avara ja ihan kivasti jaettu. Väenpaljous ei missään muualla päässyt ahdistamaan, paitsi ohjelmasalikäytävällä kolmoskerroksessa.

Kuvasi Sonoko-san
Ympärikäveleskelyn jälkeen kävimme katsastamassa Alfred J. Kwak: Satiirista elämää Vesimaassa ja ei nyt ihan tämä luento vastannut odotuksia. Eniten häiristi, että vaikka luennoitsijalla oli sisältöä ja varmaan sanottavaa, niin rakenne oli sekava ja siirtymät aiheesta toiseen olivat huonoja.  Luento tuntui sillisalaatilta,  jossa vain osoiteltiin hauskoja yksityiskohtia sarjassa. Tämän lisäksi 45 minuutin luento jäi 23 minuutin mittaiseksi, ei näin. Esiintyminen ja puhe oli kuitenkin mukavaa seurata.  En bongaillut joka lauseesta ärsyttäviä täytesanoja, joita itselläni monesti lipsahtelee turhan usein, kun puheohjelmaa pidän. Semmosia, tämmösiä, niinku, tiiättekö, vähä, sillee, tollee, hmm, öö, mmm, joo, nii, elikkäs.

Kuvasi Sonoko-chan
En ole mikään hillitön Reika-fani, mutta mielenkiinnolla kävin kuuntelemassa cosplay-tädin Reika AjaQ lätinät. Jänniä kyssäreitä oli laidasta laitaan, ja opin, että myös Reika-chanin kaltaiset HC-cossitätit tekevät pikaratkaisuita: tyyppi ei jaksa ommella nappeja niin hän kiinnittää ne liimalla.

Reikan kyssäritunnin loppupäätä en kerennyt näkemään, kun juoksin jo omalle luennolle World Cosplay Summit suomalaisen silmin! Vähän huoletti, että puhunko iha tyhjälle salille, kun Poksu-musikaali oli samaan aikaan käynnissä, mutta kyllähän tuo sali oli melkein täynnä. Yllättävää! Oli ihan jees päästä purkamaan WCS-feelsejä ja toivottavasti yleisökin sai siitä jotain irti. WCS on jokaiselle tapahtumana henkilökohtainen kokemus ja siksi pidin ohjelman aika subjektiivisesta näkökulmasta ja yksin, enkä kisaparini Sonokon kanssa. Palautetta ja kyssäreitä ohjelmasta saa edelleen laittaa! Oman ohjelman jälkeen olin niin naatti, että Zelda-luento jäi väliin ja painuimme majoitukseen saunomaan ja ahmimaan tortilloja. 

Kuvasi Sonoko-kun
Sunnuntaiaamuna sain napattua muutaman kivan kuvan Bokura ga Itan Nanami -asusta, jonka jälkeen kiiruhdimme kaverin pitämään ristipistopajaan. Paja oli kuitenkin niin täynnä, että järkkärit kantoivat lisäpöytiä jonottaville osallistujille. Pajailut jäivät väliin ja menimme harrastamaan hävytöntä conhengausta ja tukkimaan taidekujan nurkkia. 

Hengailun jälkeen käväisin kuuntelemassa Amestrisin alfanaaraat – Fullmetal Alchemistin naiskaarti, jolle annan #nusnus pisteet! Kyseessä oli hahmoesittelyluento, mutta sisälsi myös kivaa kevyttä pohdintaa sarjan naishahmojen erilaisuudesta verrattuna perusanimetytyihin. Diojen käyttö oli myös aika nokkelaa tässä ohjelmassa. Opin myös, että FMA mangaka on nainen... en kaiketi voi kutsua itseäni enää sarjan faniksi, kun en tätä tiennyt. Tosin tälläkin luennolla setti jäi lyhyeen ja luennoitsija lätinät kestivät vain sen 29 minuuttia ja yleisökyssäreille jäi 16 minuuttia.

Tupla tai kuitti – Fandom edition! -ohjelmaa seurasin sen aikaa kun kerkesin ja siirryin sitten CMV- ja ryhmäcosplaykisaa katsastamaan. Tosin olisin Tuplan ja kuitin voinut ihan hyvin loppuun asti katsoa, koska kisa oli myöhässä 45 minuuttia. Ilmeisimmin kaikki ison salin ohjelmat olivat enemmän tai vähemmän myöhässä viikonloppuna. Mikä lie syy. Eniten itseäni hajotti se, että järjestyksenvalvojat ohjasivat ihmisiä jonottamaan, vaikka kaikilla kisaan haluavilla piti olla paikkalippu. Pianokonsertista pois vyöryvä ihmismassa olisi saatu varmasti paljon nopeammin ulos, jos portaita ja kulkuväylää ei oli ollut tukkimassa cossikisan-jonottajat. Ensi vuonna järkkärit voisivat enemmin hajottaa ne nauretavan pitkät 45 min kestävät turhanpäiväset ihmisletkat.  

Ryhmäkisa oli hirveän kivaa seurattavaa. Tosin, minusta tuntuu että puolet huomiostani kiinnittyi ihastuttaviin juontajiin! Lavajuoksukisat ovat formaatiltaan vähän kuivia, mutta tällaisella juonnolla kisaan tuli ihan uudenlaista viehätystä. Freesi ja erilainen juonto kuin mitä yleensä näkee, tätä lisää! CMV-kisaan oli fiksusti karsittu 4 tuotosta näytettäväksi kaikista lähetetyistä videoista, mikä oli hyvä, kun ei kerennyt kyllästyä. Hienoja pukuja ja hienoja videoita, jee!

Kuvasi Sonoko-basic
Päättäjäisiä emme jääneet enää seuraamaan vaan suuntasimme narikalle hakemaan kamoja. Tämä con oli muuten ensimmäinen con, jossa koskaan olen jättänyt narikkaan tavaraa, OMG! Ruokaa, juomaa ja bussiin kohti Oulua! Pitkästä aikaa rento con, jossa tuli hengailtua paljon kavereiden kanssa. Kiitos ja toivottavasti Acon jää Jyväskylään, koska tapahtumapaikkana Paviljonki ylitti Kuopion musakeskuksen!

Oulun omaa Chibiconia odotellessa. 
Heihei.

 
 


12.5.16

Suomijuntit DoKomiin!

Saksan matka on takana ja kokonaisuudessaan reissu oli älyttömän hauska! Reissun pääpointti oli osallistua Odottemita DanceOff kisaan, joka on ainutta laatuaan Euroopassa. Kunniavieraaksi oli pyydetty odorite, jota itse fanitan ylitse kaikkien muiden.  Reissusta jäi paljon hyviä muistoja ja olisi ehkä aika purkaa millainen tapahtuma Dusseldorfin DoKomi oikein oli.

My waifu sanoi TAHDON!
Dussessa liikkuminen oli lähijunilla helppoa ja osasimme ensimmäisenä conpäivänä paikalle seuraamalla valtavaa hörhölaumaa, joka valui konferenssikeskukselle. Ensimmäinen kummastelu tapahtumassa iski, kun menimme conialueelle eikä tulostettuja lippua vaihdettu rannekkeisiin, vaan tulostettulippu piti aina leimata sisään tullessa ja lähtiessä. Tämä toki nopeutti jonon liikkumista, kun rannekkeenvaihtorumpaa ei tarvinnut tehdä.

DanceOff kisa oli mukavaan aikaan iltapäivästä kolmelta. Ikävä kyllä meillä ei ollut mahdollisuutta sellaiseen ylellisyyteen kuin lavaharjoitukset, emmekä edes saaneet tutustua lavaan ennen kisaa. Olimme onneksi pelanneet varman päälle ja päättäneet tanssia ilman kenkiä, jolloin lavan pinta ei kengän pitoihin päässyt vaikuttamaan. Toinen ikävä juttu oli, että kisaajat odottivat omaa vuoroaan katsomossa muun yleisön joukossa. Kun kyseessä on tanssikisa, ei ollut mitenkään otollista nousta lavalle kylmiltään riehumaan, vaan olisin enemmin hyppinyt ja pomppinut päkkärillä lämppäämässä.

DanceOff kisaajat.
Oma esiintyminen oli tietenkin se reissun kohokohta, jota voin vieläkin lämmöllä muistella.
Tuomarit olivat näköetäisyydellä esiintyessä ja verkkokalvolle ikuistin, kun oma dansuidoli K'suke seurasi showta tarkkaan ja nauroi useammassa otteessa Pipan ja minun esitykselle. Mad head love oli koreografiana hauska ja tuomariston naamasta ja yleisön reaktioista päätellen hauskuus välittyi. Koreografian loppupäässä otin Pipalta sukkanauhan, jonka heitin tuomaristolle lahjaksi ja voi niitä ilmeitä, kun he saivat sen käsiinsä. Esiintymiskokemuksena tämä oli yksi parhaimmista! En voi hokea liikaa sitä kuinka paljon itselle merkitsi, että sai esiintyä omalle idolilleen! Voitto meni kisassa omalle suosikille ja muutoinkin kisassa oli hiton lahjakasta ja taitavaa porukkaa!


Katsastakaahan Pipan kanava! 

Kisan jälkeen oli K'suken ja kumppaneiden nimmaritilaisuus. Suomalaisena on tottunut, kun ostat tapahtumalipun, siihen sisältyy kaikki. Menimme nimmari tilaisuuteen selvisi, että sehän oli maksullinen tapahtuma, mikä sinällään ei ollut ongelma, vaan se miten rahastussysteemi toimi. 5€ sai nostaa laatikosta kuvan jossa oli joko K'suken, Hakun tai Ryusayn kuva ja sai hakea sen ihmisen nimikirjoituksen, jonka naama kuvassa oli. 15€ sait ottaa kuvan kaikkien kanssa ja kaikkien kolmen odoriten nimikirjoitukset. Veikkaan, että tälläinen systeemi oli tehty, ettei toiselta kunniavieraalta pyydettäisi enemmän nimmareita kuin toiselta, eikä näin tulisi kakka fiilis kellekään. Silti jäi kismittämään moinen touhu, koska itseäni kiinnosti ainoastaan K'suke.

Fashion area.
Myyntipöytä sali. Myyntopöytä halli.
Sunnuntaina meillä oli aikaa kierrellä myyntipöytä alueita ja taidekujia ennen Odoritejen tanssiesitystä ja ECC-karsintaa. Taidekuja ja "fashion area" oli aivan mieletön! Tekee melkein pahaa sanoa, mutta suomalainen taidekuja tuntuu tämän jälkeen hyvin köykäiseltä. Hinnat olivat tuotteiden laatuun nähden todella kohtuulliset ja myyjät olivat loihtineet aivan älyttömän hienoja juttuja. Tietyt printit joita olisin halunnut ostaa, olivat jo lopuunmyytyjä sunnuntaina. Myyntipöytäsali oli valehtelematta Sibeliustalon kokoinen... Jos olisin penkonut jokaisen myyntikojun läpikotaisin, niin siinäpä se coni päivä olisi kokonaan hurahtanutkin.

Sunnuntain pukuvalintana Megu.
Ostosreissun jälkeen luvassa oli Odoritejen show pääsalissa, johon menimme jonottamaan 30 minuuttia ennakkoon. Kaverini oli todennut saksalaisille ystävilleen, että suomalainen mussuttaisi tällaisesta jonotus-systeemistä ja vastaukseksi oli saanut, että valittaminen on turhaa eikä se mitään auta. Muutamia järjestysongelmia katsellessa tuli fiilis, että kyllä meillä Suomessa osataan! Jahka jono liikkui ja saimme onneksi hyvät istumapaikat lavan edestä permannolta, tarkkailin ihmisten sisäänpakkaamista. Koko esityksen ajan ulkopuolella jonotti ihmisiä sisään saliin ja koko esityksen ajan sisällä oli tyhjiä paikkoja siellä täällä. Järjestäjät eivät osanneet kaiketi käskeä tiukasti ihmisiä täyttämään paikkoja järjestyksessä. Pääsali muutenkin aivan liian pieni tapahtuman kokoon nähden, koska istumapaikkoja oli ehkä nipin napin 1000 ja kävijöitä 31 000.

K'suke! ;___;

Odoritejen show alkoi ja melkoiset dokidokit nousivat, kun K'suke, Ryusay ja Haku astuivat lavalle. K'suken katseleminen videolta ei tämän jälkeen enää tunnu miltään. Tanssijat livenä olivat jotain aivan mielettömän hienoa katsottavaa. Tyypit, etenkin K'suke, olivat niin taitavia ja upeita, että kyynel saattoi muutaman kerran vierähtää. Oli opettavaista katsoa niitä koreografiota, joita on itse tanssinut.

Kun tanssishow oli ohi, jäimme saliin odottamaan ECC-karsintojen alkua. Ensimmäisenä lavalle astuivat juontajat, joista toinen oli mielestäni melko epävarman oloinen koko kisan ajan. Englanniksi selostava tyttö puhui onneksi kuitenkin sujuvasti ja teki meille saksaa osaamattomille kisasta miellyttävää seurata. Tuomaristossa toimi edellisvuoden Saksan finalisti, edellisvuoden Unkarin ECC-edustaja ja singaporelainen cossari x. Yleisarvosana kisasta ei jäänyt kovin hääviksi. Rehellisesti sanottuna Suomen kisoissa on enemmän katsottavaa ja koettavaa. Palkinnot olivat top kolmoselle melko hyvät, koska kisassa oli mukana paljon sponsoreita. Voitto meni omalle lempparille eli Doctor Who'n kymmenennelle tohtorille. Mieleen jäi myös ensimmäinen esiintyjä, joka soitti kauniisti harppua lavalla. Kisojen jälkeen pyörimme vielä jonkin aikaa tapahtuma-alueella ennen kuin suunnistimme takaisin hotellille.
ECC-kisaajat.
Suosittelisinko tapahtumaa Suomalaiselle conittajalle? Tähän vastaan, että riippuu kamalasti mitä tapahtumalta hakee. Jos on kiinnostunut odottemita-kulttuurista niin ehdottomasti, koska Dokomi on Euroopassa ainutta laatuaan, joka saa kunniavieraiksi oiketa odoriteja. Normiconittajille ja conihengailijoille suosittelisin ehdottomasti, koska tapahtumassa on paljon nähtävää ja ostosalueet ovat isot ja kohtuuhintaiset. Cossareille tapahtuma alueen lähellä on japanilainen puutarha ja shootti-mahdollisuudet ovat hienot, jos sää sallii. Lyhyt hermoiselle ja jonotusta inhoavalle en tapahtumaa voi suositella. Saksalaisille asia kuten paikkaliput ovat täysin absurdi asia, joten jos mielii katomaan cossikisoja tai muuta ohjelmaa, niin hermoja jonottamiseen ja odottamiseen pitää löytyä.

Ohjelma tarjonta koostui enimmäkseen erinlaisista pajoista, joita ohjelmalehtisessä kaikkiaan oli 26kpl: Cosplay poseerauspajaa, tanssipajaa, photoshop-pajaa, bento-pajaa, youtube-videopajaa ja vaikka mitä. Tarjolla oli myös paljon näytöksiä ja show ohjelmaa, kuten j- ja k-poptanssiesityksiä ja DanceOff kisa, cossikisoja, lolita muoti näytöstä, cosplay-tanssiaiset (joihin tosin piti erikseen ostaa lippu) ja Tsuki no Senshin jonkinmoinen cosplay-musiikalikin ohjelmakartasta löytyi. Jos Saksaa sattuu ymmärtämään niin puheonhejelman perässä tapahtumaan ei kannata lähteä, koska sitä oli todella vähän. Kielitaidosta sen verran, että Dokomissa ihmiset joiden kanssa juttelimme, järkkärit sekä kävijät, osasivat kaikki kohtuullista englantia. Kysyttäessä jotain kaikki olivat valmiita auttamaan ja neuvoivat mielellään meitä.

Sää oli lämmin.
Uskon, että tapahtumasta olisi saanut vieläkin enemmän irti jos olisi ollut paikallinen näyttämässä paikkoja ja tulkkaamassa. MeNanan eli meidän Saksan WCS kaverin piti alun perin olla tapahtumassa seurana, mutta edellisenä iltana paralle oli noussut kova kuume. MeNana u owe us trip to Finland ;p Suomijuntit pärjäsivät onneksi hyvin kolmestaankin tapahtumassa. Dokomin jälkeen jäimme vielä Dusseen lomailemaan ja kuluttamaan lähiruokakaupan herkkuhyllyjä ja viinihyllyjä, koska niin halpaa!

Suomijuntit poppoo koko komeudessaan :3

Kiitokset matkaseuralle! Reissu oli 5/5! Lähtisin uudestaankin! Seuraava coni on kesäkuun puolella omassa kotikaupungissa, wow! Kummaconia odotellessa.

Heihei



4.5.16

Kauan odotettu Cosvision!


Saksan Dokomista on nyt rantauduttu takaisin Suomeen ja ennen ulkomaan conipostauksia maltan kirjoitella Verkatehtaan seikkailut loppuun. Ajastus siitä, että seuraava Cosvision on taas (ilmeisimmin) vasta kahden vuoden päästä itkettää. Tämä itselle kuitenkin se THE tapahtuma! Viikonloppu Hämeenlinnassa ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin suunnittelin. Tarkoitus oli juosta luennolta toiselle, koska viime Vision meni kilpaillessa. Nyt en kilpaillut, mutta tuomarointi vei puolet ajasta ja toinen päivä meni OF poppoon kanssa hengamiseen. Alun perin olisin halunnut käydä katsastamassa kymmenen ohjelmanumeroa, mutta päälekkäisyyksien ja muiden hommien lomassa kerkesin vain neljään.


Ensimmäinen päivä meni päkkärillä istuskellessa ja pukuja katsellessa, koska olin osa kutsuvieraskisan tuomarikaartia. Oli ilo seurata kisaa, mutta en voi sanoa etteikö vähäinen osallistujamäärä olisi jäänyt harmittamaan. Ensimmäisessä Cosvisionissa kutsu kutsuvieraskisaan tuli itselleni neljän kuukauden varoitusajalla ja tuolloin kisaajia astui lavalle kymmenestä kutsutusta yhdeksän. Viime keväänä eli vuosi sitten sain kutsun myös All stars- kisaan, mutta kieltäydyin siltä istumalta koska en osannut ennustaa mikä jaksamiseni olisi elokuisen WCS-matkan jälkeen. Olisi ollut epäreilua ottaa paikka vastaan ja perua osallistuminen myöhemmin. Nyt viikonloppuisessa kutsuvieraskisassa kymmenestä kisaajasta lavalle päätyi neljä, vaikka varoaikaa oli roimasti enemmän kuin ensimmäisessä Cosvisionissa. Kisan piti olla All Stars On Stage, mutta kisaajakadon takia en ole varma oliko skaba nyt ihan nimensä veroinen. Kisaajat jotka pääsivät lavalle olivat silti kaikki upeita! Onnea hirmuisesti voittajille!

Kuvan näpsäissyt
Kisan jälkeen kerkesin kiertämään nopesti tapahtuma aluetta ja täytyy todeta, että pidin aivan älyttömästi tapahtumapaikasta. Halli oli otollinen paikka cossikuvien räpsijöille, hengaustilaa piisasi ja conipaikan lähettyvillä oli valtavasti shoottialuetta ja erinlaista taustaa käytettäväksi. Katseen vangitsivat conpaikalla myös pukunaiset ja pukumiehet! Cosvisionilla on ehdottomasti Suomen tyylikäimmät ja mukavimmat ovimiehet ja järjestyksen valvojat! 

En yleensä käy iltabileissä tai loungeissa conien aikaan, mutta koska kyseessä oli Cosvision niin halusin kerrankin poiketa vanhoista kaavoista. Clubvision oli kuitenkin sisältöönsä nähden vähän suolaisen hintainen. 5€ ennakkoon ja 7,5€ ovelta, johon sisältyi kaksi puheohjelmaa, joista toinen oli suljettu alaikäisiltä kokonaan pois. Joimme K-18 alueella yhdet viinilasit ja siirryimme katsomaan Pukuvuotoa, jossa aiheena oli muun muassa  Tuomareiden lahjonta ja Ketä saa cossata ja kolmatta aihetta en nyt muista. Kaikki olivat minusta mielenkiintoisia ja ajankohtaisia kuulemisen arvoisia aiheita, mutta tässä Pukuvuodossa mentiin aika pahasti aiheen vierestä ja heitettiin inside läppää sen sijaan, että oltaisiin vaikka keskusteltu tissigatesta tai blackface-aiheesta. Olen aijemmista netistä katsomistani Pukuvuodoista tyksinyt, mutta tämä nyt ei ihan vastannut odotuksia.

Clubvision hanging.
Sunnuntai sarasti aikaisin ja kiiruhdimme katsomaan päivän cossi-kisoja. Esityksiä oli ilo katsella ja omaksi suosikiksi tässä kisassa nousi Doctor Who- esitys. OF poppoo oli myös kisailemassa ja minulla oli tässä esityksessä näpini pelissä, vaikken itse lavalla ollutkaan. OF astui lavalle seitsemänä kääpiönä ja tämä show oli ensimmäinen kerta jossa ainoastaan ohjasin cossiesityksen, enkä ollut mukana lavalla heilumassa. Jännäilin kovasti kääpiöideni ja pahvi Lumikin puolesta ja hyvinhän se meni! Toinen sija kilpailusta napsahti ja silmät saattoivat ehkä vetistyä, koska olin niin iloinen koko ryhmän puolesta. Onnea hirmuisesti myös muille voittajille!

Seikka joka esityskisassa tosin nostatti verenpainetta oli, kun näin että kolmanneksi ja toiseksi sijoittuneille RYHMILLE ojennettiin YKSI pokaali. Olen nurissut tästä aijemminkin ja aijon nurista siitä hamaan hautaan! Jos tapahtumalla ei ole varaa antaa jokaiselle esiintyjälle yksilönä jotakin, ei tapahtumalla ole mielestäni varaa pitää ollenkaan kilpailuita, joihin voi osallistua ryhmänä.

Kisan jälkeen kävimme hakemassa vatsantäytettä ja kävimme katsastamassa ainoan puheohjelman, johon kerkesin conin aikana: Elokuvaamisen perusteet CMV käyttöön. Pidin luennosta todella kovasti, koska ainakin itselleni se tarjosi monia hyviä vinkkejä, joita en ole koskaan edes ajatellut! Tuntuu, että harvemmin coneissa luennoilla oppii paljon uutta, mutta tämä pläjäys yllätti kyllä positiivisesti. Tapahtuman viimeinen ohjelma oli päättäjäiset, joiden jälkeen Cosmobiili suuntasi takaisin kohti Oulua.

Cosvision kokemus jäi viimekertaisesta vähän latteammaksi sen takia, että olin odottanut tapahtumaa 2-vuotta innolla ja odotukset olivat suoraan sanoen aivan pilvissä. Jotkin asiat jäivät harmittamaan, mutta silti tämä on itselle SE tapahtuma! Verkatehdas oli ehdottomasti omasta mielestäni parannusta Logomoon ja jään innolla odottamaan seuraavaa Cosvisionia!


Heihei




9.3.16

Winter Nekocon: Paljon tanssia!


Viime viikonloppuna suuntasimme kohti Kuopion Nekoconia, joka pidettiin viimevuotisen Animeconin tiloissa eli musiikkitalolla. Luvassa viikonlopulle oli tanssia cossikisassa, tanssia iltabile-esiintyjänä ja tanssia sunnuntain cossi-kisan väliaikatanssijana! Ja ei, en saanut tanssirapulaa, vaan päinvastoin voisin tanssia vähän lisää ja tehdä lisää tanssipohjaisia cossi-esityksiä! :)

Esityskisaan osallistuminen Julialla ja Vaughilla venyi puolellatoista vuodella, koska kirppareilta ei millään löytynyt juuri oikeanlaisia bootseja. Mitkä tahansa jalkineet eivät kelvanneet coveroitavaksi, koska niissä piti pystyä tanssimaan ja nostelemaan lehmitytyä lavalla. Esityksen rakentaminen oli mielenkiintoinen prosessi, koska juoni ja taustamusiikki ja esiintymisen tyylilaji  kerkesi vaihtua kolmeen kertaan. Ainut mikä alkuperäisestä esityidesta lavalle päätyi viime lauantaina oli country swing tanssityylinä ja hahmot.


Kisassa itsessään oli vain kolme esitystä, kaikki enemmän tai vähemmän tanssipohjaisia, mutta laatu korvasi määrän. Pidin kovasti viimeisestä Pokemon tanssiesityksestä ja sen tasoista tanssahtelua näkisin mielellään jatkossakin cossilavoilla. Omasta hetkestä lavalla nautin kyllä kaikin siemauksin, varsinkin kun viimeisimmästä tanssipohjaisesta cosplay-esityksestä on jo aikaa. Meille pamahti kisasta ensimmäinen sija, joka oli iloinen yllätys sen päälle, että sain toteuttaa taas yhden skittiunelmistaani.



Kisaajan näkökulmasta järjestelyt olivat ihan ok. Pientä sähläämistä ja säätöä oli, mutta ne eivät vaikuttaneet omaan esiintymiseen tai olemiseen mitenkään joten hälläväliä. Bäkkäri oli ihanan väljää ja tarjolla oli juomista ja syömistä. Mammat kysyivät vähän liiankin usein "Onko kaikki ok?" eli positiivista tekemisen meininkiä kisassa oli, josta olen varsin tyytyväinen!

Kurotetaan taivasta.
Winter Nekocon oli  myös viimeinen kerta, jolloin esiinnyin tanssiryhmä BLUFFin mukana, jota on nähty useasti cossi-kisojen väliajoilla, conien avajaisissa, päättäjäisissä ja paljon muualla.
Frostin ECG-karsintojen jälkeen olimme Avatar-tiimin kanssa liekeissä kaikesta siitä hehkutuksesta ja iloisista ihmisistä, jotka tulivat juttelemaan kanssamme kisan jälkeen. Toisesta sijasta karsinnoissa ei voinut kuitenkaan jäädä nauttimaan ja juhlimaan tai antamaan haastista, koska minun piti kamalalla kiireellä keretä valmistautumaan BLUFFin kanssa iltabileiden esitykseen ja seuraaviin lavaharjoituksiin. Tässä vaiheessa turhautuminen oli suuri kun tajusi, ettei voi revetä moneen paikkaan yhtäaikaa. Viimeiset kolme vuotta olen yrittänyt kikkailla BLUFFin ja cossikisojen välillä coneissa, mutta enää energiat eivät vain riitä samaan. Kun touhuaa useamman ryhmän kanssa asioita samassa tapahtumassa, niin herkästi toisen projektin toteutus omalta osalta jää puoliperseiseksi. Sitten sitä potee huonoa omatuntoa, kun tanssiryhmä jää aina kakkoseksi cosplaylle ja eihän sen näin pitäisi mennä. Nautin enemmin yhdestä asiasta kerrallaan ja annan täyden työpanoksen sille porukalle missä milloinkin satun olemaan!


Tämä poppoon mukana olen kehittynyt tanssijana kuin esiintyjänäkin ja minulla tulee varmasti ikävä BLUFFin kanssa vietettyjä treenejä ja reissuja. Toivon ryhmälle kaikkea hyvää, onnea ja menestystä! Omaa tanssiharrastusta en missään tapauksessa lopeta vaan jatkan muualla, jotta voin nauttia siitä yhtä täysillä kuin cosplaysta.
Räbbänä kuvas taas!
Kaiken kaikkiaan takana on hirmuisen mukava viikonloppu. Pääsin lavalle kolmeen otteeseen ja hauskaa oli! Seuraavana vuorossa olisi Cosvision huhtikuussa ja siitä viikon päästä Vapun aikaan matkaamme Saksaan Dokomi nimiseen tapahtumaan tanssikisaamaan yhden punapään kanssa! Kuumotus kisasta itsestään on tasoa WCS, koska tapahtuma ilmoitti taannoin, että kisaa tuomaroi oma danssuidolini the K'suke jumalallisten muuvsien omaava odoriterölli! Mutta ensin Cosvision...

Heihei


21.1.16

Frosti, ECG, First Runnerup, WTF!?


Frosti oli tänä vuonna nimensä arvoinen tapahtuma. Kävimme tapahtumassa sonnustautuneena Avatar the last Airbender piirros-sarjan asuihin. Itse olin valinnut hahmoksi tuittupäisen Prinssi Zukon ja kaverit olivat pikanneet itselleen Aangin ja Kataran. Jo ennen WCS-finaalia itsellä oli kamala hinku tehdä jotain Avatarista! Suuresta hahmorakkaudesta Zukoon halusin toteuttaa asun mahdollisimman hyvin, joten pohdin miksipä sen ympärille ei rakentaisi esitystäkin. ECG sattui samaan aikaan hyppäämään kulman takaa ja siitä se ajatus sitten lähti.

Minulla on myös pitkään ollut kauhea hinku käyttää jumppanauhoja/throw streamereitä cosplay-esityksessä, mutta ei ole löytynyt sarjaa josta niille löytyisi järkevä käyttötarkoitus. Tulen- ja vedentaitaminen jumppanauhoilla oli siis täydellinen tilaisuus toteuttaa tämäkin haave. Kirjoitin esityksen kässäriä asenteella, että teen juuri siltä miltä itsestä tuntuu. Esitys omaksi iloksi!

Kuvannut Jenni Suominen
Kisapäivä meni letkeissä meinigeissa ja erityiskiitosta annan bäkkärin cosplay-kuvaajalle! Paras cossikisan kuvaaja, jonka käsitelyssä olen koskaan ollut! Mallien ohjaus 10/11! Miinusta taas annan ihmispaljoudesta lavan takana... Desuconin bäkkäri on aina ollut ahdas, mutta nyt se oli sietämätön. Pieneen tilaan oli ahdattu kunniavieraat oppaineen, työvoima, 10 hall-cosplay-kisaajaa ja 30 ECG-kisaajaa ja kaikkien osallistujien roippeet. Samassa tilassa kunniavieraat olivat ruokatauvolla ja montakymmentä cossaajaa stressi-erkkeilee ympärillä. Ensikerralla ihmismäärää voisi rajoittaa vaihtamalla hall-cosplay-kisa, vaikka cossi-kuvakisaksi tms. jos kisaajien viihtyvyyteen yhtään haluaa panostaa. Palkinnot olivat vähän pleh (varsinkin viimevuoden Frostin esityskisaan verrattuna): liput Desuconiin, yksi heijastin, kaksi kangasmerkkiä ja yksi lasipysti. Annetaessa mitalleja/pystejä muistoksi kilpailusta, olisi reilua jakaa jokaiselle sijoittuneelle oma, koska nättiä pystiä ei tee mieli halkaista kolmeen osaan.



Muuten kisa meni oikein mallikkaasti ja kaikki osasivat hommansa. Omasta vinkkelistä taso oli ensimmäisiksi ECG-karsinnoiksi yllättävän kova ja peruutuksiakaan ei ihmismäärästä päätellen ollut tullut kuin muutama. Omaksi lemppariksi esitysten seasta nousi Dragon Age 2 Isabellan kärpäsen lätkimis esitys! Kyseinen pläjäys oli yksinkertaisin cosplay-skitti mitä livenä olen nähnyt ja yllätti, miten niin simppeli idea voi olla niin kiva. Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki, tykkäsin!
Oma esitys meni nappiin ja olin vähän ymmälläni siitä huutamisen määrästä mitä lavalta kuulin... Oma sisääntulo arabialaisella jänskätti lattiapinnan takia, mutta sekin meni mukiin oiken hyvin. Kun esitys oli ohi ja astelin pois lavalta... äh sitä fiilistä, koska en muista koskaan, että olisi ollut heti esiintymisen jälkeen niin hyvä olo. Nautin lavalla olosta täysillä!

Sitten palkintojen jako... Team Avatar The First Runnerup... aha... Ilmeeni kertoi varmaan kaiken, kun astelimme noutamaan Desun lasilautasta: mitä ihmettä!? Olin lähtenyt niin puhtaasti rölläämään ja pitämään vain hauskaa, joten tuntui hölmöltä seisoa lavalla muiden sijoittuneiden joukossa. Hyvä fiilis ei loppunut lavalle, kun karsintojen jälkeen niin moni katsoja tuli sanomaan, että oli itkenyt esityksemme aikana ja aiheuttanut yltiömäisiä demfeels kohtauksia. Olen vain hokenut kiitosta, kun en ole hämmennyksissäni muuta suustani saanut ulos. Kiitos, että saimme esiintyä ja kiitos, että nautitte.

Ja siis mielettömästi onnea edustajille! Eritoten tyksin Dragon Age duosta! Oli mahtavaa päästä näkemään show eturivistä, vaikka meinasinkin saada sydänkohtauksen, kun lasipullo paiskattiin maahan. Ehkä minäkin vielä joskus osaan käyttää kasvoja yhtä monipuolisesti lavalla ;_;

Kuvannut Sami Räbinä. BLUFF - Konekivääreitä ja sukkanauhoja
ECG vei powerit aika hyvin muusta conittamisesta. Lauantain iltabileissä esiinnyin BLUFFin kanssa ruutuna ja sunnuntaina kerkesin kuulemaan Unrealityn- esityksen, joka oli aivan mielettömän upea! Dango Daikazokun kohdalla suupielet olivat korvissa. Paluumatka kotiin oli kauhea... mittarissa oli korkeimmillaan -33 ja auton lämmitys ei oikein toiminut odotettavasti, joten kyytiläiset olivat muuttua jääkalikoiksi.

Mieletön ja mielettömän erinlainen con itselle. Kisakokemus oli todella erilainen, koska sinne oli aiempaan verrattuna lähtenyt niin eri mielellä. Kiitos hirmuisesti kaikille conista! Eritoten kiitos Kaiskalle ja Marialle, jotka lähtevät aina minun pöljiin ideoihin mukaan! 

Seuraavan kerran nähdään Winternekossa!


29.12.15

RullaRöllötyksiä vuodelta 2015


Tehdyt puvut

Omaksi lemppariksi tämän vuoden puvuista nousi kaappicossi Poison ja Sayuri.




Momoi - Kuroko no Basket, Yukicon  
Carmen - Rune factoror 3, Yukicon, Vectorama, World Cosplay Summit
Nanami - Bokura ga ita, Desucon Frostbite
Yoko - Mimicon, World Cosplay Summit
Poison - Street Fighter,  Animecon, World Cosplay Summit
Wilbell vol Erslied - Atelier Escha and Logy, World Cosplay Summit
Asa - Shuffle!, Tracon
Regina Curtis - Atelier Ayesha, Cosplayn SM
Sayuri - Kanon 

Siistein coni


On varmaan aika selvää pässinlihaa, että se oli World Cosplay Summit! Ei kahdenviikon conimatkaa 38C helteessä koeta jokavuosi! Toitotan kaikille edelleen, että matkalle pääsemiseen nähty vaiva oli todellakin sen arvoista!

Vuoden tunteikkain kilpailu


Desucon Frostbiten esityskilpailu oli minulle ikimuistoinen. En ole itkijä tyyppiä, mutta Sibben bäkkärillä vollotin kuin viimeistä päivää ennen esitystä. Kyseinen esitys oli ikäänkuin minun ja esiintymiskaverini Hannun joutsenlaulu yhteisille OF projekteille. Monelle muulle Bokuran esitys oli yksi muiden joukossa, mutta itselleni se on yksi kultaisimpia muistoja cosplay-lavoilta ja takuulla bäkkäri muistoista kultaisin.


Paras tuomarointi kokemus


Minulla on uskoa itseeni mutten tiennyt että sitä on myös muilla, sillä pääsin vuoden aikana tuomaroimaan monessa eri kilpailussa. Ehdottomasti mukavin tuomarointikokemus oli kuitenkin Cosplayn SM kisat loppuvuodesta. Kolmen koplana oli helppo keskustella kisaajista, kaikki saivat äänensä kuuluviin ja päivä oli kokonaisuutena tuomarin tehtävissä mukava. Kisan jälkeen meillä oli runsaasti aikaa antaa osaanottajille palautetta ja osa heistä tuntui saavan siitä myös jotain irti. Ja olihan se nyt jännää päästä telkkariin muutamiksi minuuteiksi!


Photoshoottien paras otos


Tämä vuonna varsinaisia shootteja ei pidetty Sami-chanin kanssa kuin kolme chipaletta, joista Kanonin shootti kuvat ovat paraikaa kuvakäsittelyvaiheessa. Vaihtoehtoja ei siis paljoa ole, mutta Yokon studiomaiset tissikuvat, jotka päätyivät myös coscardeihin, olivat omia suosikkejani.

Mikä vuoden aikana on muuttunut?

Vuoden alussa OF hallitus muutti muotoaan ja pj:n rooli siirtyi minulta pois sitten 4-vuoden jälkeen. Noin muutenkin roolini yhdityksen leivissä on ollu hyvin pieni ja olen ohjannut vain yhden projektin kuluneen vuoden aikana. Vuosi off OFista, jos näin voi sanoa, on tehnyt hyvää sillä neljännen pj kaudella olin jo täysin rutinoitunut touhuun. Rutinoituminen voi olla jees, mutta silloin sitä pysyy tutussa ja turvallisessa, ei osaa, uskalla tai jaksa kokeilla uutta ja kehitys pysähtyy.  On ollut mielenkiintoista seurata toisten touhuja vuoden mittaan: miten eri tavoin asioista voi toteuttaa ja millaisia esityksiä muut OFfilaiset ovat tehneet.

Yleisesti asenne cosplayhin on muuttunut sitten WCS matkan: omasta mielestäni parempaan suuntaan. Harrastuksen alkuaikoina suhtauduin cosplayhin kuin kilpaurheiluun. Tämä asenne on vuosivuodelta muuttunut ja olen oppinut päästämään irti kilpaurheilu- asennemallista. WCS matka oli lopullinen ravistus irti tästä ja tuleviin projekteihin olen osannut suhtautua niin paljon rennommin. Tuntuu, että ehkä vähän liiankin rennosti.

Lupauksia tulevalle vuodelle?

Ensinnäkin pidän hauskaa! WCS vuoden jälkeen aion vain ottaa rennosti ja nauttia cosplayn iloista! Tulen varmasti kisaamaan, esiintymään, tekemään paljon pukuja vuonna 2016, mutta ihan eri fiiliksin kuin viime vuonna. Eritoen Zukon ja Kanonin Sayurin työstäminen syksyn mittaan on ollut älyttömän stressitöntä ja letkeää, joten tämä meno jatkukoot.

Toiseksi haluan pitää enemmän photoshootteja vuonna 2016! Tänä vuonna shoottailut jäivät aivan liian vähiin ja ensi vuonna aion ylityöllistää kuvaajaamme, hohoo.

Kolmanneksi tarkoituksena olisi uusia edes yksi vanha puku. Minulla on monia pukuja, joissa on korjailtavaa, eli miksikäpä osia ei uusisi? Mietintämyssyssä on ollut WCS Jussin aka Micahin asu, Roronan asu ja Lentoemu Yokon puku.

Katse tulevaan!

Vuosi on ollut ihan mieletön! Upeita kisakokemuksia, lavakokemuksia, paljon uusia ihmisiä (kiitos WCS), upeita pukuja ja coneja. Hyvillä mielin voin siirtyä vuoteen 2016!

Kiitos kuluneesta vuodesta 2015 kaikille!